Meillä on täällä ihana, suuri pieni yksivuotias, utelias maailmantutkija, valloittajaluonne, päättäväinen ja kiukkupussi.
Kirjoitan itselleni tämän muistiin:
yksi riipaisevimmista asioista, mitä vuoden aikana olen tuntenut, on se, kun lapsi on itkenyt paljon, syystä tai toisesta, vikissyt koko päivän (tai siltä se ainakin tuntuu), välillä suorastaan karjunut (kuulevatko naapuritkin?), ja kun yrittää tehdä kaikkensa sen eteen, että hän olisi tyytyväisempi, eikä mikään riitä sittenkään. Sitten tuntuu, että mistä tuollaisia pikkukitisijöitä oikein tulee ja odottaa sitä hetkeä, kun saa illalla omaa aikaa. Ja sitten, juuri kun lapsi on huokaissut syvän nukahtamishuokauksen ja kääntynyt hieman kyljelleen, kuten aina nukahtaessaan, se riipaiseva tunne iskee. Niin viaton ja pieni se kuitenkin on, ja itse aikuinen ja äiti, joka ei vain aina ymmärrä ja jaksa ja ole niin hyvä kuin haluaisi olla. Kuinka rajallinen ihminen on.
Nyt olen syönyt paljon kakkua ja juhlinut, vähän meitä kaikkia.
Presidentti Trump on reviiripuolustaja
7 vuotta sitten
Tekstit
8 kommenttia:
Onnea yksivuotiaalle :)
Meilläkin huomenna on 1-v juhlapäivä :) Seurasin ja kommentoin tänne jo odotusaikana ja myös lasten synnyttyä, mutta pitkä nettitauko rajoitti lukemista, nyt on tekstit päivitetty jälleen :)
t. äiti ja tytär
Onnea tuhannesti, koko porukalle. Puit jyyri ajatukseni sanoiksi. Kullannuppuja ovat, rääkypönttö hetkinäkin.
Paljon onnea! Meillä ollaan vielä kuukauden verran vauvoja. ;)
Kyllä kitinä ja rääkynä on tosi rasittavaa välillä, vaikka tämä lapsi ei niin kovin itkuinen olekaan. Mutta niin sitä maailma muuttuu, ja itkevistä vauvoistakin tulee kohta juttelevia pikkuihmisiä. Siihen asti nuuskitaan niitä aurinkotukkia. :)
... Ja sitten, kun sen vihdoin on saanut nukkumaan, kun se nukkuu. Tekee mieli käydä katsomassa sitä. Ja herättää, koska se vaan on niin ihana.
Miksei se jo herää?
- H
Ihana blogi, kauniita ajatuksia :) onnea yksivuotiaalle!
Voi miten tuttu tunne! Meillä on 11 kk neidin kanssa ihan samat fiilikset. Pieni kiusankappale jota ei lelut tunnu kiinnostavan, vaan kaikki kielletty. Mutta silti kun sitä katsoo nukkuvana illalla, niin tekee mieli silittää sen ihanaa poskea silläkin riskillä että se saattaa herätä.
Myöhäiset onnittelut päivänsankarille!
Kiitos onnitteluista! :)
Olen kyllä jo mennyt sen vaiheen ohi, kun nukkuvaa lasta tuli heti ikävä ;) Nyt ajattelee, että nukkuisipa se vähän kauemmin päiväunia...
Mutta se raastava tunne tulee juuri silloin, kun katsoo nukkuvaa lasta. On se niin pieni vielä ja ihana, että mistä ihmeestä itselle tulevat ne ajatukset, että ei aina muka jaksaisi? ;)
Voi, niin tuttu tunne ja ajatus 2-v uhmaikäisenkin kanssa. Mistä sitä saisi itselleen lehmän hermot ja varasulakkeet. Kun toinen on vielä kumminkin niin pieni. Riipaisevaa välillä todellakin.
Lähetä kommentti