Vauhtini hidastui huomattavasti muutama viikkoa sitten, kun kärsin alaselkäkivuista. Pää ja jalat kyllä menisivät, mutta jalat eivät kykene viemään vartaloa eteenpäin kivuttomasti sellaista vauhtia, että pitkäjalkaisesta ei tuntuisi, että nyt minä olen se hidas. Se, joka joutuu sanomaan jatkuvasti miehelle odota (toinen pitkäjalkainen kun ei heti tajua, että vaimo vain jää joka askeleella jälkeen eikä voi harppoa vierellä entiseen tapaan). Tuntui turhauttavalta sinnitellä töissäkin, kun jokainen askel oli vaivalloinen eikä ylimääräisiä askeleita tehnyt mieli ottaa.
Nyt olen kuitenkin muutamien päivien ajan saanut olla suhteellisen kivuttomassa olotilassa ja kävely on taas suhteellisen reipasta. En tiedä, oliko fysioterapeutilla käyminen ratkaiseva tekijä, vai onko tämä vain hyvää tuuria, että tässä vaiheessa raskautta voi vielä päästä selkäkivusta eroon, toivottavasti kokonaan. Olen kuitenkin tyytyväinen, kun yhtäkkiä tuntuu olevan huomattavasti enemmän energiaa ja vauhtia. Ehkäpä sekin tosin saattaa vaikuttaa, että jäljellä olevat työaamut voi laskea kahden käden sormilla, joten loma ei ole enää kaukana ja jaksaa vielä viimeiset päivät töissä. Kiire tulee, mutta ainakin sitten voisi lomailla hyvillä mielin, kun kaikki on tehty.
Alaselkäkipu on mielestäni tähän mennessä ollut tuskallisin vaiva. Sormukset ovat vielä sormessa (tosin eipä niitä tällaisessa lämmössä varmaan edes saisi pois ilman väkivaltaista otetta), ei supistele erityisesti, eikä mahdollinen hellekään ahdista. Olen edelleen vain niin onnellinen tästä olotilasta, että en haluaisi valittaa pienistä*. Miehen kanssa mietimme usein, miten ihmeellistä on, että meidän solut itse ymmärsivät alkaa rakentaa elämää. Miten se yksi ainoa munarakkula sitten kasvoikaan neljässä päivässä ensimmäisestä ultrasta tarpeeksi, oli siellä vielä toimenpiteen aikana, ja sieltä on sitten munasolu myöhemmin irronnut. Ja että alkio osasi kiinnittyä, alkoi kasvaa. Suorastaan ihmeellinen vauva.
Kaikki on siis vallan hyvin. Kuun loppupuolella vauvan tavarat saadaan toivottavasti paikoilleen, niin ehkä sekin konkretisoi, että vatsasta oikeasti tulee se ihmeellinen hikkaaja ja jalan venyttäjä (pitkäjalkainen kenties hänkin?) asumaan meille. Meille! Nyt valmiina ovat vanhemmat, vaunut, vaippoja ja vaatteita - nekin kenties riittäisivät hätätilassa.
* kollega on jostakin syystä useamman kerran kysynyt, eikö ole rasittavaa miettiä vaatetusta. Olen jotenkin hämmentynyt, koska a) ei ole, ja b) näytänkö siltä, niin kuin pukeutuminen olisi suuri ongelma?
Tekstit
3 kommenttia:
Tuo kaikkien ihmettely, että eikö oo raskasta ja kauheaa tällaisilla keleillä olla raskaana.. Sanoit vallan osuvasti, että näytänkö siltä että pukeutuminen olis joku ongelma :)
Hieno juttu, että selkäsi on parempi, toivottavasti pysyykin kunnossa :)Voimia viimeisiin työpäiviin!!
t. nainen rv 34
Huhuu, mitä selkäkivuille ja koko naiselle kuuluu?
T: nimim. selkäkivun vuoksi sairaslomalla tylsistyvä :)
Oli kova kiire töissä viimeiset päivät, mutta onneksi askel on vain nopeutunut :) Yli kolme viikkoa selkäkipua on nyt ohi, ja energiaa on vaikka kuinka (toistaiseksi). En tiedä, auttoiko fysioterapeutilla käynnit vai mikä, mutta olen kyllä hurjan onnellinen tästä hyvästä olosta nyt.
nainen rv 34, juu, minultakin on kysytty, onko tuskaista olla raskaana kuumalla ilmalla, mutta toistaiseksi ei ole, tykkään lämmöstä muutenkin, ja kuulun niihin ihmisiin, joiden mielestä Suomessa ei voi kesällä olla liian kuuma ;)
Tsemppiä toiselle anonyymille selkäkipujen kanssa jaksamiseen!
Lähetä kommentti