maanantai 5. huhtikuuta 2010

Lääketieteen lahja



Lähettänyt klo
Tunnisteet: , ,

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olen joskus oman hoitopolkuni aikana miettinyt, että pitäisikö ottaa kaikesta kertyneestä kamasta kuvia. Ne olisivat aika "kliinisiä": kuvia piikeistä, sumuista, lasimaljoista, laboratoriosta jne. Ja sitten ne odotuskuvat, joissa ensimmäisissä esiintyy ultrassa elävä sikiö, samoin toisessa, kolmannessa ja vielä neljännessä. Mutta tarkimmat kuvat meillä on kuolleista sikiöistä tai tuulimunakuvia - kuvia tyhjästä kohdusta. Ei mitään kaunista katsottavaa.

Kaapin perällä mulla on paksu kansio, joka on täynnä reseptejä hoitokertomuksia, epikriisejä keskenenoista, tyhjennyksistä ja kaavinnoista, endoleikkauksista ja hoitosuunnitelmia IVF-hoidoista, inseminaatioista ja PAS:eista. Kaikki mahdollinen on jo kokeiltu...Niin ja tietysti myös se kuittipino, että montako tuhatta euroa tähän kaikkeen on jo mennytkään.

Ja kaikkein perimmälle olen työntänyt neuvolakortit ja ne neuvolaoppaat, jotka sain. En ymmärrä, miksi niitä säilytän, koska nehän vain ovat kipeä muistutus siitä, miten meillä kaikki menee niin pieleen kun vain voi olla ja miten kaikki todennäköisyydet negatiivisessa mielessä osuvat juuri meidän kohdalle.

En todellakaan koskaan unohda totuutta. En koskaan. Toivoisin, että päälimmäiseksi valokuvaksi voisin joskus liittää kuvan omasta lapsesta, omasta kauan kaivatusta vauvasta. Pahoin kuitenkin pelkään, että kuittipinto, reseptipino, kuolleita sikiöitä sisältävät ultrakuvat ja keskenemenopaperit ja lapsettomuusklinikan hoitosuunnitelmat vain kasvattavat pinoa ja päälimmäiseksi tulee kuva katkerasta naisesta, josta ei koskaan tullut äitiä. Joskus todellakin haluaisin unohtaa totuuden, koska se on niin sietämätöntä tällä hetkellä.

- lapseton ja ihan hajalla -

6. huhtikuuta 2010 klo 18.52
nuuti kirjoitti...

Kovasti voimia sinulle, lapseton ja ihan hajalla! Pitkä taival teillä. Toivottavasti tulisi vielä se päivä, kun asiat olisivat hyvin, olo olisi ehjä.

Minä otin kuvia hetken mielijohteesta tässä onnistuneessa hoidossa. Ajattelin, että alan kuvata, miltä minusta tuntuu, ja päädyin ottamaan aluksi kuvia konkreettisista asioista: ruiskuista ja neuloista, lääkeohjeesta, miehen purkista vessan kaapissa...

Eipä sitä ehkä siis koskaan unohda.

15. huhtikuuta 2010 klo 20.16

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)