perjantai 6. marraskuuta 2009

jkmh

Tuntuu vaikealta kirjoittaa raskaudesta. Melkein kuin kuvittelisin koko olotilan. Luulin, että kun olen raskaana, ilmoille kajahtavat fanfaarit, suu kääntyy kestohymyyn ja koen jonkinlaisen sisäisen valaistumisen. Ei. Emme ole miehen kanssa juurikaan hehkuttaneet asiaa keskenämme, lähinnä vain heittäneet ilmoille pieniä ajatuksia, tulevaisuuden visioita, jotka kaikki päättyvät lauseeseen jos kaikki menee hyvin (jkmh).
- menemme ultraan, jkmh.
- menemme neuvolaan, jkmh.
- koska se vatsa alkaa oikein kasvaa, jkmh.
- voisiko vanhemmille kertoa viimeistään jouluna, jkmh.
- voisi alkaa ihan oikeasti etsimään uutta asuntoa eikä yhä vain vitkastella, etenkin jkmh.

Itse asiassa miehen ensimmäinen reaktio haalean haaleaan plussaan oli lähinnä aha. Sitten joidenkin päivien päästä, kuin salama kirkkaalta taivaalta, hän ymmärsi, että tämä voikin onnistua, mikä aiheutti yhtäkkisen emotionaalisen hyökyaallon. 

Minusta tuntuu normaalilta. Paitsi:
- paleleeko minua ehkä enemmän kuin tavallisesti? (ei, kenellä tahansa on kylmä marraskuussa)
- olenko tavallista väsyneempi? (en, kuka tahansa on väsynyt marraskuussa)
- käynkö vessassa tavallista useammin? (en, ei minulla muutenkaan ole seurapiirirakko, ja nyt neuroottisena tarkistan tilanteen useammin, koska tuntuu, että vuoto voi alkaa koska vain)
- ovatko rintani edes vähän arat? (ovat, vähemmästäkin puristelusta rinnat kipeytyvät, kun epätoivoisesti toivoo itselleen raskausoireita ja tarkistaa rintojen tilanteen työpaikan vessassa noin viisi kertaa päivän aikana)
- näytänkö kuitenkin onnellisemmalta kuin tavallisesti, vaikka onkin marraskuu ja ankeaa? (miehen mukaan kyllä, tämän alitajuisen onnellisuuden hehkun huomaa kuulemma kauas)

10 kommenttia:

taru76 kirjoitti...

Onnea : D
Se on tavallista. Ja niin voi ajatella, mutta saa silti iloita. Tämä tapatuu nyt. Se mitä huomenna tapatuu, sitä ei voi tietää.

Potkujen myötä raskaus konkretisoituu, ja miehesikin voi paremmin osallistua.

Toivon, että kaikki menee hyvin!!!

Anonyymi kirjoitti...

Pelko on ymmärrettävää, mutta kyllä tuosta onnesta kannattaa iloita. Joka hetki. Sitä sisäistä hymyä on mahdotonta piilottaa :)

Anonyymi kirjoitti...

Sydämelliset onnittelut plussasta! Minulla ainakin oireet alkoivat vasta rv:lla 7+, aluksi muistaakseni rintojen jonkinasteisella kipeytymisellä (mistä ei voi päätellä oikeastaan mitään, koska ne ovat kipeät välillä muutenkin) ja sellaisella väsymisen ja kuumeen tuntemuksella (välillä lämpö nousikin yli 37:n). Nyt olen rv:lla 12+, eikä oireista voi erehtyä. Olo on ihan erilainen kuin ennen: vatsa turpoaa iltaa kohden kuin jalkapallo ja kuvottaa. Tuo vatsan turvotus on ollut ehkä selkein oire.

Tsemppiä alkuviikkoihin!

Blue kirjoitti...

Huomenta Nuuti!
Kävin täällä viikko sitten onnittelemassa sinua, ja nyt ihme on tapahtunut myös minulle: jkmh minäkin saan vauvan kesällä 2010! Takana 3,5 vuotta toivoa, tuskaa, kyyneliä ja hoitoja ja nyt vihdoin PAS tuotti tulosta. Kyllä minulla on nyt ollut vaikeuksia pitää ilme peruslukemilla vielä vähän aikaa ennen kuin kerromme heille, jotka odottavat meiltä uutisia tämän hoidon tuloksesta. Onneksi ne harvat jotka tietävät virallisesta testipäivästä (verinäyte vasta maanataina kun viikonloppu sattui väliin),eivät osaa edes odottaa uutisia ennen sitä. Mutta me miehen kanssa nähtiin jo torstaina kaksi selkeää viivaa tikussa. On se ihmeellistä kun tikussa ei koskaan ole ennen ollut kuin se yksi viiva; nyt vasta pikkuhiljaa alkaa ymmärtää mistä ne viivat kertoo (jkmh). :-D
Haleja!

Sydänjää kirjoitti...

Hurjasti onnea myös sinulle Blue! Ja uskallanko sen nyt täällä kommenteissa sanoa, jmkh päiviä eletään täälläkin :)

Blue kirjoitti...

Ihanaa!! Onneksi olkoon sinulle myös Sydänjää! Harmittaa ja surettaa kun en enää pääse sinun blogiasi lukemaan...voisinko saada salasanasi? En valitettavasti voi laitaa tänne omaa sähköpostiosoitettani jotta voisit sen minulle lähettää (koska siinä näkyy mun nimi enkä sitä halua kaikkien tietoon), mutta jos saisin sinun sähköpostiosoitteesi niin voisin sitten lähettää sinulle omani! Olisi ihanaa vertailla tuntemuksia!

Sydänjää kirjoitti...

vintskuli@gmail.com

(sorry Nuuti kun käytämme blogisi kommentointikenttää väärin ;) )

nuuti kirjoitti...

Hetkeen tarttumista harjoittelen. Tänään on kaikki hyvin.

Blue, onnea paljon! Pitkä odotus teillä takana - toivotan kovasti onnea tähän edessä olevaan odotukseen! Ihania asioita, jännittäviä aikoja.

Sydänjää, paljon onnea! Oletko päättänyt jäädä salasanan taakse lopullisesti? Mielelläni lukisin kuulumisiasi jatkossakin, jos vain sallit :) (mun s-posti on tässä profiilissa)

Anniina kirjoitti...

Voi sanaton!!
Minä kiljaisin tyttäreni pelästykseksi ilmoille spontaanit riemunkiljahdukset - voi onnea Nuuti!!! Ihanaa!!!

Mä en tiedä mitä sanoa! :D Itkettää, naurattaa, iho on kananlihalla ilosta ja onnesta. Miten ihania uutisia, miten onnellinen mä olen teidän puolestanne!!

Voi sanaton! Voi että. Voi sentään. Voi hitsi miten hienoa.

Onnea.

Sniis!

nuuti kirjoitti...

Anniina,
ihana kommentti, kiitos onnitteluista! :) :D