torstai 4. kesäkuuta 2009

Vapaudu vankilasta -kortti

Olen astunut yhden ison askeleen lapsettomuuskaapista, sillä sain vihdoin kerrottua äidille, että ei kannata ihan heti odottaa lapsenlapsia. Itse asiassa olen niin säälittävä, että tein tämän kaiken modernisti sähköpostilla ja sellaiseen aikaan, ettemme näe kuukauteen, sillä ajattelin meidän molempien tarvitsevan hieman neutralisoitumisaikaa asian sulattamiseen. Ja ollakseni rehellinen voin myöntää, etten halunnut kertoa asiaa itku kurkussa äidilleni, joka haluaa minulle kaikkea hyvää ja jonka sydän itkee puolestani.

Sähköposti on siitä kätevä, että ehtii miettiä sanottavansa huolella. Tämä tosin aiheutti useammalle päivälle itkukohtauksia, mutta ainakin sain olla silloin yksin. Kirjoitin myös, mitä olemme asiasta kuulleet ja mitä emme halua kuulla. Ja että kerron kyllä sitten, kun on jotain kerrottavaa, mutta yksityiskohtaisia selostuksia aiheesta ei ole luvassa.

Nyt minusta tuntuu, kuin olisin saanut Monopolyssa vapaudu vankilasta -kortin. Ei tarvitse keksiä selityksiä, miksi en ehkä voi tulla kesäkuussa talo- ja koiravahdiksi. Ei tarvitse selitellä, miksi en halua häistä suurta spektaakkelia ja suvun kakaroita sinne hyppimään. Ei tarvitse salailla, mikä ihmeen supersalainen säästökohde meillä on. Miksi olen välillä alakuloinen, väsynyt, välinpitämätön. Miksi minua ei muiden lapset kiinnosta, ja miksi mieheni on mietteliäs.

Miksihän tämän kortin käyttämnen oli niin vaikeaa?
Ehkä siksi, että en halunnut äidille lisää murheita.
Tuntui, että oma seksielämä on sitten jollakin tapaa julkista.
Saatetaan miettiä, mikä meissä on vikana.
Ja huolehtia, saadaanko ikinä lapsia.

Minusta on kauheaa ajatella, että kuormittaisin tällä asialla muita, mutta en enää jaksanut salaillakaan ja teeskennellä, että kaikki on vallan täydellisesti. Kun ei vain ole. Tämä pysyy kuin peräpukama (lisättäköön, että tästä huonon vertauksen kohteesta ei, thank god, kuitenkaan ole omakohtaista kokemusta). Ei ehkä joka tunti ajattele asiaa, mutta joka päivä. Ja useamman kerran. 

Äiti kuitenkin ymmärsi, ainakin jollakin tasolla. 
Tai sitten se luki ohjeet huolella.

Tämä oli ihan hyvä kortti.

3 kommenttia:

Sydänjää kirjoitti...

Hyvä että kerroit. Rohkea teko.

Anna kirjoitti...

Todella. Hatun noston arvoinen suoritus!

nuuti kirjoitti...

Kiitos.
Olen alkanut muutenkin asian suhteen huolettomammaksi, vaikka tätä ei olekaan tarkoitus tässä vaiheessa koko maailmalle huudella. (mikä muuten taas on ristiriidassa blogiin kirjoittelun kanssa...)