Inseminaatio suunniteltiin seuraavalle päivälle Pregnylin pistämisestä. Juuri ennen klinikalle lähtöä minulta tuli vähän vuotoa, joka tuntui taas pieneltä maailmanlopulta. Vatsa oli arka ja turvonnut ja Pregnylin pistoskohta kipeä, mutta nämä fyysiset vaivat eivät tunnu miltään, kun ajattelee niiden kuuluvan asiaan.
Ultrassa kysta oli kasvanut parissa päivässä yli kaksi senttiä. Mutta se pieni toivo siinä vieressä oli ilmeisesti ymmärtänyt lähteä matkaan, toivottavasti siis munatorveen, mikä ei ole itsestäänselvyys kystan vallatessa kasvutilaa.
Koska kysta kuitenkin oli kasvanut, sain lähetteen ultraan ja sieltä leikkaukseen, jos se ei ole hävinnyt siihen mennessä tai vaihtoehtoisesti puhjennut, jolloin menen itkemään sairaalaan päivystykseen jo aikaisemmin ultrakuva mukanani.
Olimme kuitenkin onnellisia kävellessämme klinikalta. Ensimmäistä kertaa voimme oikeasti toivoa. Aurinko paistoi, ilma oli lämmin ja teki mieli hypellä eteenpäin.
Jos sitä kystaa ei olisi, niin inseminaation onnistumisprosentti olisi 10-20, valaisin miestäni siinä onnen euforiassa ääni hihkuen.
Ai niin, hyvä kun muistutit, kuului viereltäni samalla kun auringon eteen tuli pieni hahtuvapilvi.
Tekstit
1 kommentti:
Pidän peukkuja ja toivon parasta!!
Lähetä kommentti