sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Se yksi sormus

Ne yhdet sormukset, jotka meille ovat maailman luonnollisin asia, saivat koko suvun sekaisin.

Täytyy ostaa lahjoja. Vaikka me emme tarvitse mitään.
Täytyy tehdä kihlajaiskakku. Vaikka sovittiin, että mitään kakkukestejä ei järjestetä.
Täytyy aloittaa laihdutuskuuri ensi kesän häitä varten. Vaikka vielä ei olla päätetty sopivaa ajankohtaa, budjettia tai kutsuttuja.
Täytyy alkaa odottaa kutsuja. Vaikka kaikkia ei kuitenkaan voida kutsua.

Kummallista, että oletusarvona tuntuu olevan megalomaanisen suuret häät. Ei kiitos meille. Vielä kummallisempaa on, että kun nyt on sormus sormessa, kaikki raskaus- ja lapsikommentit voi päästää vapaasti ilmoille, katsoa, tartutaanko niihin.

Ihanaa, että juuri sinusta tulee lapsenlapsieni äiti. Ei kannattaisi ihan henkeään pidätellä, ja monikossa puhuminen voi olla liioiteltua.  Jos ensin saataisiin yksi, joskus.
Me ajateltiin, että olisit raskaana.
En ole, ja kerron sitten, jos joskus olen, aivan varmasti.
Tuo paita kävisi hyvin, kun on raskaana.
 Ja onneksi se käy nytkin, kun tuli kaksi  joulukiloa. Tunikat ovat kivoja.
Me ajateltiin tehdä kolmas lapsi...
En oikeastaan olisi halunnut tietää.

Onneksi pidän kaikista edellä mainittujen kommenttien sanojista paljon (vaikka sinänsä viattomista kommenteista en niin pitänytkään), joten en loukkaantunut. Jos en pitäisi heistä ihmisinä, ajattelisin nyt synkeitä ja harkitsisin muuttoa kaukomaille pienelle saarelle kauas perheturistihelveteistä, missä huojuvien palmujen alla siemailisin drinkkejä päivät pitkät. 

Joulumielikin löytyi muuten lopulta jostakin. Ehkä se oli Clomhexal-paketissa piilossa, koska niiden tablettien myötä tuli taas hiukan toivoa, että ehkä ensi jouluna, vaikka mitään en haluaisi tunnustaa, etten pettyisi. Kun on niin ikävää, kun ei saa sitä lahjaa minkä tahtoisi kaikista eniten. 

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ja nuo kommentit vaan kiihtyy, jos joskus pääsee vihille asti. Olen ollut puoli vuotta naimisissa - enkä ole edelleenkään raskaana - ja ihmettelen suuresti tiettyjen ihmisten lähes viikottaisia uteluita. Aa, nyt se syö suklaata, onkohan se raskaana?

Anonyymi kirjoitti...

Onnea!

Joo, valitettavasti en voi kuin yhtyä edelliseen, anonyymiin kommentoijaan: Nämä utelevat ja tunkeutuvat kommentit tulevat vain ja ainoastaan lisääntymään. Nim. "Kokemusta on"

Anonyymi kirjoitti...

Heippa. :) Eksyin joskus lukemaan blogiasi vahingossa ja nyt huomasin etsiytyneeni tänne ihan Googlen avulla. Kiehtovaa. Tsemppiä elämään, toivottelee muuan salainen lukija omien, hieman ehkä vastaavien elämänkokemustensa parista... :)

nuuti kirjoitti...

Anonyymi,
Itse asiassa unohdin laittaa listaan suklaan ostamisen, siitäkin kun tuli joululomalla kommenttia :)

Mafalda,
Kiitos! :) Ihmiset ovat kyllä uteliaita. Jään siis odottamaan tulevaa..

Blogi-kyylä,
Heippa sinullekin :) Olipas salaperäinen kommentti, nyt tulee melkein sellainen olo kuin mua tarkkailtais, kun oikein salainen lukija kirjoittaa (no, on niitä varmaan useampia, mutta he eivät ilmianna itseään näinkin läpinäkyvällä tavalla :D). Tsemppiä sinullekin elämään, itse asiassa tuo oli melkein hauska toivotus :)