Olo

Edellisen negatiivisen raskaustestin (kuinkas muutenkaan) jälkeen tuli olo, että ei tästä tule mitään, tänne seuraavaa nappia kiitos. Kuukautisia ei näy, ja kiertopäivät on jotakin 40, kai ja ehkä. En jaksa laskea, ja odotan, että joku joskus, muukin kuin minä, ajattelisi, että näin epäsäännölliset kierrot eivät ole normaalia. Jotenkin vajaavainen olo, kun tämä keho ei saa aikaiseksi edes kuukautisia, ellen niitä erikseen tilaa pillereillä. Tavallaan on helpotus, että tässä on nyt se maaginen vuosi ihan paria viikkoa vaille täynnä, niin lääkärikäyntikin saattaisi päättyä muuhun kuin toteamukseen, että kierto tasaantuu vuoden aikana ja tuossa on terolut-resepti, että ei niistä haittaakaan ole ja toivotaan onnistumista, kiitos hei.

Turhia raskaustestejä on muuten niin turha tehdä. Melkein tekee mieli alkaa selitellä apteekissa, että en-minä-oikeasti-mitään-usko-mutta-muuten-vain-testaan. Ja sitten tulee hölmö, melkein idiootti olo, että edes vaivautui testaamaan. Olisihan se oma 99,9 prosentin varmuudentunne riittänyt, mutta tuijotellaan sitten sitä yhtä viivaa säännöllisin väliajoin. Ja kuitenkin, vaikka ei mitään uskonutkaan, se pikkuisen hajottaa, palan kerrallaan.