Olen huomannut, että ihmisillä on taipumusta päivitellä raskausaiheisilla palstoilla, kuinka aika suorastaan juoksee eteenpäin ja raskausaika on mennyt nopeasti ja kohtahan tässä on jo vauva sylissä. Vinkuminen ajan hitaasta kulkemisesta tosin näyttäisi alkavan viimeistään sitten, kun vauva on täysiaikainen, mihin voin ottaa kantaa vasta myöhemmin.
Minä olen siis ajan juoksemisesta eri mieltä. Tämä raskaus lönkyttelee eteenpäin, ehkä vain kävelee hiljakseen. Millään suihkukoneen siivillä tässä ei ole lennetty, vaan ehkä korkeintaan menty taajamajunan vauhtia. Tuntuu, kuin olisin ollut raskaana ikuisuuden, ainakin jo yli vuoden. Norsut ovat raskaana Wikipedian mukaan 20-22 kuukautta, joten jäljellä olisi 8-10 kuukautta, jos olisin norsu ja takana olisi raskautta 12 kuukautta*. En ole, mutta jäljellä olevat reilu kolme kuukautta laskettuun aikaan tuntuu kyllä pitkältä ajalta, tosin kuitenkin jo siltä, että voiton puolella ollaan.
Muistan syysloman ja sen, kun ajatteli tämän hoidon olevan edes pieni mahdollisuus odotellessa askelta eteenpäin. Sen, kun mies ensimmäisen kerran uskoi, että tämä voi olla tottakin. Muistan vielä liiankin hyvin alkuraskauden vaikeudet. Sen onnellisen ja niin surullisen päivän, kun tanssin illalla kyynelehtien katulamppujen valaistessa hämärää huonetta. Jouluisen hautausmaan. Joulunajan perhepäivällisen, kylpyhuoneen, nuoren lääkärin päivystyksessä ja iänvanhan ultralaitteen, jota hän ei osannut aluksi käyttää. Kaikki muistan kuin eilisen, ja kuitenkin kaikesta tuntuu olevan niin pitkä aika, kuin vuosi.
Nyt on kaikki hyvin. Nautin siitä, että vauva potkii. Aivan kuin hän olisi aina ollut siinä, ihan lähellä. Jos ehdin huolestua liikkumattomuudesta, pian tulee potku aivan kuin kertoen "älä huoli, täällä minä olen". Mies on tuntenut myös potkut jo lähes siitä asti, kun itse ne ensi kertaa selvästi tunsin eli 19. raskausviikolla. Vauva tuntuu myös usein näyttävän kaikki temput, pyörimiset ja potkut, kun miehen käsi on vatsalla liikkeitä tunnustelemassa.
Neuvolan äitiysoppaan vaikutuksen alaisena olen päättänyt alkaa laulaa vauvalle edes kerran päivässä. Oikeasti en laula ikinä enkä missään, mutta nyt teen poikkeuksen. Ehkä vauva ei sitä tiedä, jos laulan vähän nuotin vierestä?
Äitiyspakkauksen olemme saaneet, mutta muuten emme ole isompia tavaroita hankkineet. Ehkä sitten, kun aurinko paistaa lämmittävästi, lumet sulavat ja tulee oikeasti kevät.
Ehkä kevät voi tulla piankin.
* samaisen lähteen mukaan norsunpoikanen painaa syntyessään sata kiloa, joten on siinä kasvattelemista! - Ja tämähän on varmasti päivän tärkein tieto kaikille, oletan.
Tekstit
4 kommenttia:
Juuei. Ei mulla juossut aika esikoista odottaessa, päinvastoin. Se matoi, matoi ja matoi. Toki aika lähes pysähtyi lasketun ajan jälkeen. :D (Poika syntyi rv 41+5)
Mutta nyt. Toista odotan ja puoliväli tulee ihan just. Tuntuu, että ihan vasta sitä testailtiin se plussa, mihin se aika hävisi? Outoa.
Hih, tämähän on melkein kuin sellainen kaikkien rakastama "odotahan kun tulee toinen lapsi" -kommentti. *kierii*
No, se ei ole tarkoitus, ei ollenkaan.
Musta tuntuu, että teilläkin saattaa aika lähteä lentoon sillä sekunnilla kun lapsi syntyy.
Nimim. Miten niin jo vuosi ja kaksi kuukautta? Missä se vauva on?!?
Mulla oli ihan samat fiilikset raskaana ollessa, aika ei todellakaan lentänyt vaan tuntui matelevan kituliaan hitaasti... puooh. Erityisesti tuntui että sitä alun pahoinvointia ja väsymystä jatkui ja jatkui ja jatkui. Ehkä sitten hyvityksenä siitä neiti syntyi "jo" rv 38+2 ;)
Näin ulkopuolisen silmin sun raskaus on vilissyt huisilla vauhdilla, mutta niin se aina kai on :) Muut huomaa sen ajankulun ihan eri lailla. Sen kyllä allekirjoitan täysin, että lapsen syntymän jälkeen ne päivät oikeesti menee nopsaan ohi, niin nopeaan ettei sitä pysty oikeen käsittämäänkään. Nyt ymmärtää ne raskausaikana hermoille käyneet "nauti, huilaa ja lepäile" -kommentitkin ihan hyväntahtoisiksi toivotuksiksi! ;)
Ihanaista kevättä ja raskautta ystäväinen!!
Olipa mukavan lämminhenkinen kirjoitus.
Hitaasti tuntuu se aika täälläkin menevän, joten tiedän, mistä puhut...
Onnellista odotusta! :)
Tulin vaan kertomaan, että tykkään sun jutuista. Teet kiinnostavia huomioita! Hassuja nuo tavat puhuakin; tuntuu, että ihmiset kopioivat jonkin tietyn fraasivaraston sellaisissa yleisissä elämäntilanteissa kuin vaikka raskaus. Totutaan siihen, että raskauden nopeaa kulumista tai lapsen kasvua kuuluu tiettyyn sävyyn päivitellä.
Lähetä kommentti