Hitaasti hajoava

Inseminaation riemua jatkui sitten tasan kaksi päivää. Pieni vuoto jatkui ja jatkui, kunnes ei ollut epäselvyyttä, että kuukautiset alkoivat ennen aikojaan. Olisin halunnut jännittää koko rahan edestä, kokonaiset kaksi viikkoa, ja mahdollisesti hajota vasta sitten. Mutta sitä vastoin hajoilin hitaasti koko viikon, jonka jälkeen, sopivasti juhannusviikonloppuna, ei tarvinnut enää edes yrittää kuvitella mitään.

Koska itkin pettymystä ja yleistä pahaa oloa jo kesken viikkoa, välttelin wc-käyntejä  ja romahdin hetkeksi jokaisesta verta muistuttavasta pisarasta, ei kuitenkaan enää erityisesti itkettänyt lopullinen tulos.

Onneksi mies on niin ihana. Sopivasti se järjen ääni tässä sentimentaalisessa hulluudessani. Olen varmasti ollut melkoisen sietämätön viime aikoina, ja wc-raporttini epäkiinnostavia tai ainakin epätoivottuja. Nyt voisi siis taas keskittyä lomaan, kesään. Elämään. Nauraa enemmän kuin itkeä. 

Mutta kun.
Olisin niin halunnut olla raskaana juuri tänä kesänä. 

Etusivu

Nuuti syö violetteja pillereitä
13 päivää sitten   Kommentoi     Tykkää

Nuuti jännittää Menopurin pistämistä
8 päivää sitten   Kommentoi     Tykkää

Nuuti on menossa lääkäriin ultraan
5 päivää sitten   Kommentoi     Tykkää

Nuutilla on kysta :(
5 päivää sitten   Kommentoi     Tykkää

Nuutia ärsyttää, pelottaa ja itkettää
5 päivää sitten   Kommentoi     Tykkää

Nuuti pistää viimeisen Menopurin
4 päivää sitten   Kommentoi     Tykkää

Nuutin maha on turvoksissa piikeistä, ei kesäherkuista
3 päivää sitten   Kommentoi     Tykkää

Nuuti pistää Pregnylin
3 päivää sitten   Kommentoi     Tykkää

Nuuti on maha pikkumustelmilla
2 päivää sitten   Kommentoi     Tykkää

Nuuti menee inseminaatioon
2 päivää sitten   Kommentoi     Tykkää

Nuutin kysta on kasvanut
2 päivää sitten   Kommentoi     Tykkää

Nuuti sai ohjeeksi elää normaalia elämää ja meni heti terassille
2 päivää sitten   Kommentoi     Tykkää

Nuuti  on toiveikas, mutta ei vielä suunnittele  muuttoa lapsiperheiden lähiöön
1 päivä sitten   Kommentoi     Tykkää

Nuuti miettii, onko inseminaatiosta oikeasti vasta kaksi päivää
5 tuntia sitten   Kommentoi     Tykkää

Ensimmäinen oikea toivo

Inseminaatio suunniteltiin seuraavalle päivälle Pregnylin pistämisestä. Juuri ennen klinikalle lähtöä minulta tuli vähän vuotoa, joka tuntui taas pieneltä maailmanlopulta. Vatsa oli arka ja turvonnut ja Pregnylin pistoskohta kipeä, mutta nämä fyysiset vaivat eivät tunnu miltään, kun ajattelee niiden kuuluvan asiaan. 

Ultrassa kysta oli kasvanut parissa päivässä yli kaksi senttiä. Mutta se pieni toivo siinä vieressä oli ilmeisesti ymmärtänyt lähteä matkaan, toivottavasti siis munatorveen, mikä ei ole itsestäänselvyys kystan vallatessa kasvutilaa. 

Koska kysta kuitenkin oli kasvanut, sain lähetteen ultraan ja sieltä leikkaukseen, jos se ei ole hävinnyt siihen mennessä tai vaihtoehtoisesti puhjennut, jolloin menen itkemään sairaalaan päivystykseen jo aikaisemmin ultrakuva mukanani.

Olimme kuitenkin onnellisia kävellessämme klinikalta. Ensimmäistä kertaa voimme oikeasti toivoa. Aurinko paistoi, ilma oli lämmin ja teki mieli hypellä eteenpäin.

Jos sitä kystaa ei olisi, niin inseminaation onnistumisprosentti olisi 10-20, valaisin miestäni siinä onnen euforiassa ääni hihkuen.
Ai niin, hyvä kun muistutit, kuului viereltäni samalla kun auringon eteen tuli pieni hahtuvapilvi.

Mörkö

Follikkeliultra ei voi mennä hyvin, jos lääkäri hetken ultrattuaan esittää kysymyksen, onko ollut kipuja.
Ei ole.
Mutta niitä voisi olla, sillä sisälläni kasvaa viisisenttinen kysta.
Samalla puolella oli myös ainoa Clomifenin ja Menopurin vaikutuksesta kasvamaan lähtenyt munarakkula.
Raukka.
Vieressä iso mörkö.

En tiedä, olinko enemmän huolissani siitä, että kysta voi kasvaa ja kasvaa, puhjeta ja aiheuttaa kipuja, jolloin joutuisin leikkaukseen, vai sitten siitä, että tämäkin hoito voi mennä pieleen jo ihan sen takia, että se ainokainen munarakkula ei selviydy siinä vierellä. Kai molemmista yhtä paljon, ja myöhemmin pikaisen googlettelun jälkeen enemmän ensimmäisestä huolesta - seurauksena väliaikainen googletus-kielto, koska löysin jo ohjeita munasarjasyöpäpotilaille ja kertomuksia munasarjojen ja kohdun poistosta. Ei kiva.

Kaksi kuukautta sitten kystaa ei ollut, joten voi vain arvailla, onko se jäänne edellisestä hoidosta, johon en muuten saanut irrotuspiikkiä, vaikka sitä kysyin. Kuulemma ovulaatiotestin positiivinen tulos määrittää inseminaation ajankohdan ja piste. En enää koskaan haluaa sisääni hormoneja, jos asiaa ei hoideta loppuun ja kunnolla ja varmisteta, että mahdolliset hormonien aikaansaannokset todennäköisemmin myös lähtevät pois.

Toiset saavat ultrasta mukaan kuvan vauvan alusta, me saamme kuvan viisisenttisestä Möröstä. (Koska ultrakuva muistuttaa lähinnä mustaa aukkoa, en skannaa sitä tänne lukijoiden ihmeteltäväksi, joten ylläoleva Muumien Mörkö saa nyt edustaa ultran tulosta.)

Kaksi päivää meni itkiessä, kolmantena päätin nousta suosta ylös. Pistin Pregnylin ja toivoin parasta.

Työnjako

Seitsemän vuoden yhdessäolon aikana meille on kehittynyt kotiin varsin toimiva työnjako. Ei tarvitse edes keskustella, kumpi tekee kumman asian, sillä asiat vain toimivat.

Mies leikkaa ja paistaa lihan, minä teen salaatin.
Mies korjaa pyörät, minä pesen ikkunat.
Mies pilkkoo pitsaan täytteet, minä teen pohjataikinan.
Mies imuroi, minä pesen vessan.
Mies tekee lasagnen kastikkeen, minä juustokastikkeen.
Mies avaa viinipullon, minä maistan.
Mies hakkaa matot, minä pyyhin pölyt.
Mies sekoittaa Menopurin, minä pistän.

Hermot on hormonisohjossa

Samuli Putron On elettävä huolella pysäyttää minut joka kerta:

Pariskunta tahtoisi lapsia
Muttei natsaa ja hoidot on kalliita
Ne on jatkuneet kuustoista kuukautta
Ja hermot on hormonisohjossa 

Eikä mies tunne itseään mieheksi
Kun ei kahta saa tehtyä kolmeksi
On joulukuun kuudes ja ikkunaan
Pitäs kynttilä sytyttää 

Ja vaikka hetki on hauras ja kaipaava
Se on elettävä huolella
On elettävä huolella

Toki joitakin aikaan liittyviä yksityiskohtia voisin muuttaa, mutta muuten tämä on varsin osuva. Kesäkuussakin.

Menimme kesäloman alkajaisiksi hoitoon yksityiselle klinikalle, joten kesääni kuuluvat siis myös lääkkeet ja pistokset. Emme vain jaksaneet odottaa julkisen neljännesvuoden taukoa, joka huhujen mukaan jatkuu koko loppuvuoden. En jaksaisi vielä ajatella sinne asti, mutta kyllähän se masentaa, jos ajattelee, että seuraava hoito tapahtuisi vasta ensi vuonna, ja vuoden sisällä julkinen puoli saisi aikaiseksi tasan yhden inseminaation. Senkin vaivalla ja ihmeellä kaikkien pääsiäistaukojen ja kesätaukojen väliin.

Minua ei nimittäin haittaa tämä hormonisohjo, mutta odottaminen alkaa pikkuhiljaa olemaan liikaa. Tahtoisin hoitoputkeen, jossa asiat tapahtuisivat, eikä niin, että ihmeen kaupalla saa rukoilla, että kuukautiset tulisivat juuri oikeaan aikaan, että julkisella onnistuisi saamaan hoitoa. 

Yksityisellä muuten sanotaan puhelimessa tervetuloa, mikä tuntui minusta hyvältä. Ihan kuin olisin menossa jonnekin mukavampaakin paikkaan. Olen taas aika innoissani. Mies ei jaksa uskoa tähän hoitomuotoon, joten pakko jonkun on pidettävä positiivinen vire yllä.
Ehkä se olisi tämä kerta.

Kesäloma

Suvivirrestä on nyt viikko, ja tällä kokemuksella voin sanoa, että on ihan tosi kivaa olla Oikealla Kesälomalla*. On ihan parasta, kun ei tarvitse tehdä mitään, saa valvoa ja nukkua pitkään ja voi tehdä asioita päämäärättömästi. Vaikka jollakin kummallisella tavalla kalenteri kuitenkin täyttyy siitä huolimatta, että juuri mitään ei ole etukäteen suunnitellukaan. 

Rakastan yötöntä yötä, auringon vaikutuksesta kasvoille ilmestyviä pisamia ja sitä, että voi olla ilman sukkia koko ajan, vesisateellakin. 
Ihana kesä, kun olet jo täällä!

* Sellainen loma, joka kestää pitkään ja josta saa palkkaa. Vrt. opiskelijan loma (omaloma), jolloin on kuitenkin yleensä pakko esimerkiksi lukea tenttiin tai kirjoittaa gradua, tai ainakin väittää Kelalle tekevänsä niin. 

Morsiamen hoidot

Kesän morsiamet ovat aloittaneet hoidoissa käymisen hyvissä ajoin. 
On kasvohoitoa.
Jalkahoitoa.
Hierontaa.
Vartalohoitoa.
Kynsihoitoa.
Laihdutusta ja selluliittihoitoa.

Kesän kynnyksellä minä varasin ajan lapsettomuushoitoihin.
Saan syödä lääkkeitä ja pistellä mahanahkaani pieniä pisteitä.
Tuleekohan minusta näin kaunis morsian?

Vapaudu vankilasta -kortti

Olen astunut yhden ison askeleen lapsettomuuskaapista, sillä sain vihdoin kerrottua äidille, että ei kannata ihan heti odottaa lapsenlapsia. Itse asiassa olen niin säälittävä, että tein tämän kaiken modernisti sähköpostilla ja sellaiseen aikaan, ettemme näe kuukauteen, sillä ajattelin meidän molempien tarvitsevan hieman neutralisoitumisaikaa asian sulattamiseen. Ja ollakseni rehellinen voin myöntää, etten halunnut kertoa asiaa itku kurkussa äidilleni, joka haluaa minulle kaikkea hyvää ja jonka sydän itkee puolestani.

Sähköposti on siitä kätevä, että ehtii miettiä sanottavansa huolella. Tämä tosin aiheutti useammalle päivälle itkukohtauksia, mutta ainakin sain olla silloin yksin. Kirjoitin myös, mitä olemme asiasta kuulleet ja mitä emme halua kuulla. Ja että kerron kyllä sitten, kun on jotain kerrottavaa, mutta yksityiskohtaisia selostuksia aiheesta ei ole luvassa.

Nyt minusta tuntuu, kuin olisin saanut Monopolyssa vapaudu vankilasta -kortin. Ei tarvitse keksiä selityksiä, miksi en ehkä voi tulla kesäkuussa talo- ja koiravahdiksi. Ei tarvitse selitellä, miksi en halua häistä suurta spektaakkelia ja suvun kakaroita sinne hyppimään. Ei tarvitse salailla, mikä ihmeen supersalainen säästökohde meillä on. Miksi olen välillä alakuloinen, väsynyt, välinpitämätön. Miksi minua ei muiden lapset kiinnosta, ja miksi mieheni on mietteliäs.

Miksihän tämän kortin käyttämnen oli niin vaikeaa?
Ehkä siksi, että en halunnut äidille lisää murheita.
Tuntui, että oma seksielämä on sitten jollakin tapaa julkista.
Saatetaan miettiä, mikä meissä on vikana.
Ja huolehtia, saadaanko ikinä lapsia.

Minusta on kauheaa ajatella, että kuormittaisin tällä asialla muita, mutta en enää jaksanut salaillakaan ja teeskennellä, että kaikki on vallan täydellisesti. Kun ei vain ole. Tämä pysyy kuin peräpukama (lisättäköön, että tästä huonon vertauksen kohteesta ei, thank god, kuitenkaan ole omakohtaista kokemusta). Ei ehkä joka tunti ajattele asiaa, mutta joka päivä. Ja useamman kerran. 

Äiti kuitenkin ymmärsi, ainakin jollakin tasolla. 
Tai sitten se luki ohjeet huolella.

Tämä oli ihan hyvä kortti.