Lasku pienestä toivosta

On ärsyttävää, kun postissa ei tule kuin laskuja. Vielä ärsyttävämpää on, kun laskupinoon laitetaan epäonnistuneeseen inseminaatioon liittyvät käyntimaksut, vieläpä kaksi kappaletta, minulle ja miehelleni omat, eikä ole edes muistanut, että sellaisetkin laskut ovat tulossa. Eihän se paljon onneksi ole, mutta olemattoman pienestä toivon määrästä silti kuitenkin jonkun verran hintaa, etenkin jos siihen laskee lääkkeet, matkakulut, työstä poissaolot ja edellä mainitusta johtuva ylimääräinen stressi. 

Projektin budjetin hoito on muutenkin huonolla mallilla. Kumpikaan meistä ei ole perillä tähän mennessä tulleista kuluista, emmekä oikeastaan edes halua laskea sitä. Taloudenhoito ei tule ainakaan paranemaan, kun ei tiedä, mihin asti projektin talouskausi venyy. 

Veni, Vidi, Visa.

Päänsärky

En ymmärrä, mistä yhden vuoden ja kahdeksan kuukauden yrittämisen jälkeen olen keksinyt, että juuri tässä kierrossa voisin tulla raskaaksi. Nyt on täysin luomukierto, joten mahdollisuudet ovat pienet. Silti, jostakin pettymyksen ja järjen takaa, heräilee taas pieni toivo, joka yrittää kuukausi toisensa jälkeen pysyä hengissä en-minä-edes-uskonut-olevani-raskaana -asenteen sivussa.

Koska kierto on puolivälissä ja koska voisin kohta olla raskaana, kärsin mieluummin kauheasta päänsärystä kuin otan buranan, joka jonkin erittäin luotettavan lähteen ja vielä luotettavamman muistini mukaan voi vaikuttaa raskauden alkamiseen, tai siis siihen, että raskaus ei alakaan.

JUMP. JUMP. JUMP.

Päässä jyskyttää viidettä tuntia.
Jos menisin nukkumaan, päänsärkyä ei ehkä olisi enää aamulla.
Tai ehkä luovutan.
Kävelen lääkekaapille ja nielaisen yhden tabletin, joka toivottavasti pelastaa loppuillan.
Kai muuten ne buranan popsijatkin saavat lapsia?

Neljännesvuosi

Seuraava hoito, mikä se sitten onkaan, menee syksyyn. Poliklinikallemme ei enää pääse toukokuuksi, koska ei ole aikoja. Kesä-, heinä- ja elokuun paikka onkin kokonaan kiinni. Se on neljännesvuosi. Mielestäni ihan helvetin pitkä aika. Pitempi kuin kesälomani.

Neljännesvuoden jälkeen onkin kahden vuoden yritysaika jo ihan oven takana. Tuskin syyskuussa vielä mitään tapahtuu, joten kaksi kynttilää syttyy lapsettomuuskakkuun mitä suuremmalla todennäköisyydellä ennen kuin seuraavan kerran pääsen edes mahanahkaani piikittämään ja epätoivon hetkellä munarakkuloiden kasvua rukoilemaan. 

Eilen vielä ajattelin, että voisin lopettaa tämän jatkuvan räytymisen ja jokapäiväisen parkumisen. Keskittyä elämään.
Ehkä joudun kuitenkin sulattelemaan vielä asiaa ja aloitan uuden elämän vasta sitten, kun suren ensin lauantaina luvan kanssa. Saatan ostaa taas lohdutukseksi jäätelön ja shoppailla, kuten viime vuonnakin. Jos selviän äitienpäivästäkin, voisin uudelleen harkita alkamista kiltiksi ihmiseksi.

Rölli - Räytymispäivä 

Tänään on päivä harmaa
Päivä räytymisen
Se tarkoittaa, että silloin
Minä olen murheellinen 

Hyvin minä olen taas hoidellut
Kaikki tuhmat työt
Mut raskaaksi käy tämä tällainen
Kun kiukuttelee yöt 

kertosäe:
Oishan se kiva, jos mulla                                                                  
Myös joku kaveri ois
Mut aina yksin täytyy mun olla
Ei kukaan tuhmasta välittää vois...

(kuva, joka ei mitenkään sovi tämän kirjoituksen sanomaan: Yle)

Sitä sun tätä - eli sadepäivän ajatuksia

Vältyin turhilta raskaustesteiltä, sillä kuukautiset alkoivat. Hyvä näin, sillä yksikin päivä lisää turhaa toivoa olisi ollut nyt liikaa. Tämän päivän harmaa ilma ja vesisade kuvastaa hyvin mielialaani. Töissäkin on kiire, mutta siitäkään en hyvällä omatunnolla voi edes mielessäni valittaa, sillä syksylle ei vielä ole seuraavaa pätkää tiedossa ja kun maailman talous nyt on mikä on. ------------------------------------------------------------------------------------------

En ole koko yritysaikana, enkä oikeastaan sitä edeltävänä haaveiluaikanakaan nähnyt ollenkaan vauvaunia. Viime yönä kuitenkin olin sekä raskaana että sain vauvan. Olimme pakahtua onnesta, kun saimme pikkuriikkisen vauvamme syliin. Vauva todellakin oli minikokoinen, ehkä noin parikymmentä senttiä pitkä, mutta emme ihmetelleet sitä unessa yhtään. Emme olleet valmistautuneet vauvan tuloon, joten lapsiparka laitettiin nukkumaan matalaan suorakaiteen muotoiseen lasimaljaan. Olin kuitenkin niin onnellinen, että nämä pikkuseikat eivät häirinneet yhtään.

En ehkä haluaisi kuulla, mitä tämäkin uni alitajunnastani kertoo.
Toivoisin kuitenkin, että kokisin joskus sen ihanan onnellisuuden tunteen, joka minulla oli unessa.

------------------------------------------------------------------------------------------

Vesisade muuten voi olla myös puhdistavaa ja raikastavaa. Ulkona tuoksuukin erilaiselle, kun sataa.
Voi se kesä kai näinkin tulla, sateen jälkeen.

Helmeni

En ole muistaakseni aikaisemmin itkenyt negatiivisen testin vuoksi, mutta nyt sekin on tapahtunut. Vaikka en kai järjellä ajateltuna uskonutkaan olevani raskaana, petyin. Petyin siihen, että kaikki oli turhaa. Visa-lasku, ultra, piikit. Aikataulun järjestäminen. Esimiehelle lääkäristä selittäminen ja sijaisen hankkiminen nopealla aikataululla. Ajaminen kiireessä klinikalle ja takaisin. Se pieni toivo. Aivan kaikki oli turhaa.

Mieheni pettyi jo aikaisemmin, valmistautui tähän. Ja valmistautui jo tulevaan: seuraava hoito on ehkä vasta syksyllä, ja auttaako sekään mitään, mitähän sitten tapahtuu, ja selviääkö ikinä, jos on lapseton.

Voisinpa luvata, että tässä käy vielä hyvin. Askel kerrallaan. Kärsivällisyyttä. Toivoa. Mutta enhän minä sellaista voi luvata, ei kukaan voi.

Mieheni.
Sydäntäni särkee, kun näen sinun surevan, olevan alakuloinen. Et vuodata kyyneliä, kuten minä. Et puhu asiasta muille ja pelkäät, että joku saisi tietää. Ennen kuin meille tulee vieraita, vilkuilet asunnon ympäri, etten ole jättänyt lojumaan Simpukan lehtiä, lapsettomuuspapereita tai testipakkauksia. Tuet, lohdutat, ajattelet realistisesti. Mutta sinua ei voi lohduttaa. Ei ole olemassa sanoja, jotka poistaisivat tämän. Onkohan jokin jo ikuisesti muuttunut sillä aikaa, kun odotamme? 

Olet minulle maailman tärkein. Helmeni.

Simpukan helmen ovat saaneet:
02/2009 Kaikki tahattomasti lapsettomat miehet 
Lapsettomat miehet ovat usein puolisoidensa tukijoita. Se on hieno teko, mutta se sysää syrjään miehen omat kokemukset ja oman lapsettomuuskriisin. Yhteiskunnassakin tahattomasti lapsettomien miesten näkökulma jää usein naisten tunteiden varjoon. Miesten kokemukset ohitetaan usein asiattomalla huumorilla tai aiheesta vaietaan kokonaan.
Simpukka-yhdistys haluaa nostaa esille miehen lapsettomuuden ja kunnioittaa kaikkia lapsettomia miehiä myöntämällä heille Simpukan Helmen. (lainaus: Simpukka)

Ensi lauantaina on meidän päivämme.
Ja monien muiden.
Mielestäni on tärkeää, että asia on esillä, ja siksi tuen mielelläni Simpukka-yhdistyksen toimintaa, jotta se voisi tukea minua ja meitä. Myös kannatusjäseneksi voi liittyä, jos asia ei suoraan kosketa itseä. 
Emme ole yksin.