Paluu kartalle

En ole kirjoittanut, sillä en ole ehtinyt saada ajatuksia siirrettyä aivoista näppäimistölle oikeassa järjestyksessä. Lisäksi sairastuin influenssaan jokin aika sitten (juuri siihen, jossa etuliitteenä on joulupöydän sinapilla hunnutettu yksilö*) ja olen ollut sairauslomalla. Töihin palatessa kaikki ne työt, jotka olisi pitänyt tehdä yli viikon ajalta, odottivatkin sulassa sovussa isossa pinossa, ja sen lisäksi vielä normaalit työt. Toivoin jälleen hetken aikaa, että olisin töissä vaikkapa jossakin tehtaassa, jossa oven suljettua voisi ihan huoletta viettää vapaa-aikaa tai sairauslomaa luottaen siihen, että joku toinen hoitaa hommat sillä aikaa - ei sinne liukuhihnalle tietääkseni mitään kasaumaa synny, vaikka joku olisikin flunssassa. Nyt kaikki on kuitenkin jo ihan hyvin järjestyksessä. Selvisin, sekä influenssasta että työkiireestä.

Ne ajat, kun en ole yskinyt, olen yökkinyt. Kuvotusta riittää, mutta harvemmin kuitenkaan oksennan. Olen myös väsynyt joka ikinen päivä, mutta varsin onnellinen. En haluaisi siis valittaa mistään, koska ovathan nämä oireet kuitenkin merkkejä siitä, että raskaana tässä ollaan, ellei toisin todisteta. 

Sisälläni kasvavasta alkiosta on muuten vasta tullut sikiö. Se heilutteli ultrassa käsiään ja jalkojaan, molempia ultraajan laskujen mukaan kaksi kappaletta. Mies jo tohkeissaan selitti äidilleen, että sillä oli käsiä ja jalkoja neljä kappaletta molempia. Ei kun kaksi. 

Tulisipa siitä ihan ihminen. Se on suurin toiveeni nyt.

Jos saan toivoa joululahjaksi vielä yhtä pientä asiaa, niin toivoisin saavani  normaalin makuaistini takaisin joskus. Olen nyt yli kuukauden syönyt kurkkuvoileipiä, hapankorppuja, Voimalehmä-vanukkaita, klementiinejä (joita tekisi mieli alkaa boikoitoida pahanmakuisen ulostulon seurauksena) sekä ruokia, joita syötiin lapsena, kuten vaikkapa nakkikeittoa tai makaronia ja jauhelihaa. Olisi mukavaa, jos edes tekisi mieli syödä jotakin muuta, eikä söisi vain omia rajoittuneita ruokiaan, ja niitäkin vain sen vuoksi, että jotakin on pakko syödä, jotta elää. Tämä on varmasti jokin rangaistus minulle, koska olen aina pitänyt nirsoja ihmisiä äärimmäisen rasittavina ja käsittämättöminä...  

* en halua, että silläkin hakusanalla tänne eksyttäisiin. Kerran kun menee kirjoittamaan kuvainnollisessa mielessä vaikkapa peräpukama, niin eiköhän tänne ole siihen hoito-ohjeita etsiviä tullut ties kuinka monta.