Työihmettely

Minulla alkoi jokin aika sitten kolmas määräaikainen työpätkä valmistumisen jälkeen. Onhan tämä vielä kaukana oikeasta pätkätyöläisen perikuvasta, ja varsin oletettava tilanne kuitenkin, joten en juuri stressaa asiasta. Joskus, jos olen uskaltanut heittää mieleeni ajatuksen, että ehkä voisin tulla raskaaksi tulevasta hoidosta (tai olisin voinut tulla edellisistä hoidoista, mutta kun en tullut), olen ehkä saattanut miettiä, koska voisin jäädä töistä pois. Ja nyt sitten tulee tämän pätkätyöläisen suuri, lähes salaseuramainen tunnustus: en tuntisi yhtään huonoa omatuntoa siitä, jos määräaikainen työni keskeytyisi äitiyslomaan ennen työn loppumista. En sitten yhtään. 

Minun ei pitänyt kirjoittaa ollenkaan aiheesta euroedustajan raskaus, koska en jaksa aiheesta syntynyttä juupas-eipäs-väittelyä, saako nainen lisääntyä silloin kuin haluaa, vai pitäisikö kuitenkin ottaa huomioon äänestäjät, Suomen kansa, koko Eurooppa, kun haaveilee perheenlisäyksestä. Keskustelupalstat jo vellovat tekstejä, kuinka parhaassa lisääntymisiässä olevan naisen tulisi tehdä lapset vasta määräaikaisen edustajapestin jälkeen, tai ainakin jossakin muussa välissä kuin vastavalittuna euroedustajana.

Mutta kun.
Olisihan se kätevää, jos lapset tulisivat juuri silloin, kun laittaa tilauksen vetämään. Joillakin näin jopa onkin, voi oikein helposti suunnitella optimaalisen ajoituksen äitiys- ja isyyslomaan, ehkä esimerkiksi kesään ajoittuen tai toki ainakin vakituisen työn saamisen jälkeen. Itselle tämä kuulostaa lähinnä utopialta. Vaikka olisi kuinka onnistunut elämässään, saavuttanut elämässään asioita työllä, niin vauvahaaveisiin se ei kuitenkaan auta. Ei elämässä voi suunnitella kaikkea, niin kuin euroedustajamme Riikka Manner viisaasti toteaakin. Ja mikähän olisi muuten naisen elämässä se mystinen aika, jolloin kaikki olisivat tyytyväisiä vauvan saapumisen ajankohtaan?

Ei minunkaan työnantajani varmaan onnenkyyneleet silmissään etsisi sijaista, jos niin onnellisesti kävisi, että tulisin raskaaksi ja äitiysloma ajoittuisi kesken tämän määräaikaisen työni. Mutta se on elämää, onnellista sellaista. Nyt kun vielä saisin samalla itseni psyykattua ajatukseen, että kun joudun olemaan töistä pois hoitojen takia ja aiheutan harmaita hiuksia muille sen vuoksi, en tuntisi siitä niin järjettömän huonoa omatuntoa, mitä tunsin viime keväänä. Sillä onhan sekin elämää, niitä kurjia asioita, mutta siihen liittyy niin iso loppuelämään vaikuttava toive, että en ole valmis sitä lykkäämään tämän määräaikaisuuden tieltä. Sitten ehkä tulee taas seuraava pätkätyö, josta on vaikeaa karata kesken päivän, jolloin aikaa hoitoihin ei taaskaan olisi.

Jos ja jos. 
Vauvahaaveisiini liittyy niin paljon jos-sanoja ja huolia, että en kykene millään huolehtimaan myös niistä huolista, joita mahdollisesti työnantaja tuntisi, jos jäisin pois siitä onnellisesta syystä, joka on itse asiassa suurin tavoitteeni tällä hetkellä.

Tämän pintapuolisen pätkätyövuodatuksen lopuksi toivon vielä euroedustajallemme kaikkea hyvää elämään, niin perhe- kuin työasioissa. Tavallaan on hyvä, että näistä asioista keskustellaan. Että ei vauvat ole kaikille itsestäänselvyys, vaan ihana lahja, joka joskus tulee sitten kun on aika.