Samalla puolella

Vesisateessa on jotakin kovin kaunista. Se saa olon haikeaksi, odottavaksi. Ja kuitenkin niin onnelliseksi.

En tavallaan halua keksiä lapsettomuudesta hyviä puolia niin kauan kuin ei ole varmuutta, että tämä olisi vain väliaikainen tila. Voin vain toivoa, että joskus voisin sanoa ne kaikki asiat, joista pitkään odottaneet saattavat todeta. Että kaikella oli tarkoitus, näin sen pitikin mennä, nyt osaa arvostaa kaikkea eri tavalla, ja niin edelleen. Sitten kun on vauva sylissä.

Nyt hajoan odottamiseen ja epävarmuuteen, mutta en kuitenkaan ole, ainakaan toistaiseksi, kokenut tätä parisuhdekriisinä. Ainakaan siis sellaisessa merkityksessä, että olisimme eri puolilla, toisiamme vastaan. Tässä olemme koko ajan samalla puolella ja samaa mieltä asioista. Yhdessä.

Voisihan tämä havainto ehkä siis olla yksi sellainen. Hyvä puoli.
Aivan niin kuin nään vesisateen kauniina ja sateen jälkeisen tuoksun hurmaavana, ehkä tässäkin myrskyssä on hyvä, että samalla puolella ikkunaa tuijotetaan sadetta, käsi kädessä. Se on niin kaunista, että melkein itkettää, ja se tekee minut nyt onnelliseksi.