Päivän Hesarissa on hyvä juttu: Annathan lapsettomalle tilaa hengittää.
Minuun kolahti loppupuolen toteamus "En silti oikeasti usko, että lisääntyminen olisi ainoa keino löytää elämäänsä sisältöä, tai edes paras."
Niin, en minäkään usko, että lapseton elämä olisi sisältököyhää, ehkäpä melkein päinvastoin, jos lapsettomuus on vapaaehtoista tai asia käsitelty ja hyväksytty. Minusta kuitenkin tuntuu, että minun elämästä puuttuu jotakin, sisältö jää vajaaksi, jos en saa lapsia. Haluaisin, että osaisin nauttia näistä päivistä, kun minulla on töiden jälkeen aikaa vain itselleni ja meille. Mutta en aina osaa. Minua vaivaa pieni alakuloisuus, sellainen, että tekee mieli jättää synttärijuhlat väliin (muiden, ja vaikka omatkin) ja eristäytyä kotiin. Että ne juhlivat tyypit ei voi aavistaa, kuinka voi välillä ahdistaa.
Haluaisin, että antaisin itsellenikin tilaa hengittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti