Parhaalle ystävälleni

Olet paras ystäväni jo seitsemättä vuotta. Uskomatonta, että aika menee niin nopeasti. Vastahan se oli, kun oli meidän penkkarit ja ylioppilasjuhlat ja lähdimme opiskelemaan. Sinun armeijasi. Minun opiskelut ulkomailla. Ja nyt olemme tässä, kihloissa, menossa naimisiin. Ja lapsettomuushoitoihin.

Jouduin puhumaan sinulle aika pitkään, että haluaisin vauvan. Luulit ehkä, että ne tulevat tasan yhdeksän kuukauden kuluttua siitä, kun sellainen tilataan. Yritin vakuutella, että siihen menee pitempi aika, ja asiaan ehtii tottua viimeistään raskauden aikana. Halusit odottaa siihen asti, että olet aivan valmis. Minäkin odotin. Valitettavasti olin kuitenkin oikeassa, toimitusaika näyttää viivästyneen, ja itse asiassa ei ole ollenkaan varmaa, saako koskaan sitä, mitä tilaa. Kysyit minulta, miksi sanoin etukäteen, että tässä saattaa kestää. En tiedä, vastasin, minulla oli vain sellainen tunne.

Sinulle tuli vauvakuume myöhemmin kuin minulla, joten olet ollut toiveikkaan positiivinen nämä lähes 1,5 vuotta. Olet ihastellut toisten vauvoja ja lapsia tänä aikana, kun itse olen jo muuttunut vähän välinpitämättömäksi ihmistenalkuja kohtaan. Nyt huomaan, että minä joudun lohduttamaan sinua välillä. Että kyllä se tästä nyt, kun saadaan apua, monet saavat lapsen hoidoilla. Ehkä todellisuus kolahti sinuun, kun menimme yhdessä naistentautien poliklinikalle. Ei siellä paljon miehiä ollut. Meidät huudettiin sisälle molempien nimillä. Tämä on siis meidän ongelma, se kai oli selvää kaikille odotushuoneessa istuville. Olin etukäteen kertonut, että siellä mahdollisesti tutkitaan minua ja sinua, joten et säikähtänyt sitä. Mutta onhan se vähän erikoinen tilanne, kun yleensä gynekologikäynnit hoidetaan ihan yksin. 

Olen vähän huolissani sinusta, kun kasaat huolia ja pelkoja sisällesi. Et kerro kenellekään, mutta en ehkä minäkään kertoisi, sillä kavereistasi löytyy vain supersikiäviä, jotka mainostavat lapsenteon helppoutta ja lapsien ihanuutta, ja sitten niitä, jotka eivät halua asiaa ajatellakaan moneen vuoteen tai ehkä vuosikymmeneen ja eivät siis mitenkään voisi ymmärtää edes sitä, että joku haluaa vauvan nyt. Onneksi kuitenkin keskustelet kanssani asiasta. Voisin keskustella enemmänkin, mutta sinulle tulee helposti yliannostus. Ennen siemennesteanalyysin tuloksia puhuimme siitä, mitä jos jommassa kummassa on jotakin vikaa. Sanoit, että ymmärtäisit kyllä lähteä suhteesta, jos todettaisiin, että et voi saada lapsia. En vain voi ymmärtää tätä. En ikinä olisi antanut sinun lähteä, jos jotakin vikaa olisi todettu.

Nyt kun vika mitä ilmeisimmin on minussa, kysyin sinulta, pitäisikö ymmärtää lähteä. Ei tietenkään, et sinä sitä niin tarkoittanut. Tämä on meidän yhteinen ongelma. Uskomuksen mukaan seitsemäs vuosi on kriisien vuosi. Meillä onkin elämä ollut muuten onnellisen ihanaa ja tasapainoista, joten tämä on kai meidän vaikeus. Olemme kuitenkin samalla puolella. Vuorotellen kannustavia ja optimistisia. Eilen kehuit minua, kun selvisin monen putkilollisen verikokeesta, vaikka sattui ja olin vähällä pyörtyä. Tuli hyvä mieli. Kun mieleesi tuli ensimmäisen kerran, että entä jos emme koskaan saa lapsia, yritin lohduttaa, että sitten matkustamme maailman eri kolkkiin ja nautimme elämästä. Se ei ehkä sinua sillä hetkellä lohduttanut, mutta ainakin yritin voittaa takavasemmalta iskeneen tappiomielialasi.

Kesällä lupaamme toisillemme olla yhdessä myötä- ja vastamäessä. En voisi olla onnellisempi.

Hyvää ystävänpäivää sinulle, paras ystäväni.
Rakastan sinua, mieheni.
nuuti