Yksi asia, jota en varsinaisesti tänä vuonna odota, on joulu. Odotan kyllä joululomaa ja perhejoulua, mutta en joulua. Vauvakuumehöyrähdyksessäni laskin yli vuosi sitten, että tänä jouluna meitä olisi kolme. Myöhemmin ajattelin, että tänä jouluna olisin raskaana. Nyt pelkään, että en seuraavana jouluna ole vielä kumpaakaan, äiti tai raskaana. Ja sen vuoksi joulu tuntuu erilaiselta kuin aikaisemmin.
Olen miettinyt, olisko parempi vain kertoa vanhemmille ennen joulua, että olisi yksi juttu. Vai ehkäpä vain juoda punaviiniä jo siinä vaiheessa, kun aattoillan jouluruokaa vasta tehdään. Ettei jäisi epäselväksi, että jouluruuan kanssa aiotaan juoda viiniä tänäkin jouluna. Turha kuvitellakaan muuta, läskiä se vain on.
En ole vielä myöskään ehtinyt oikein valmistella joulua ajatuksissanikaan, sillä aikuisten oikean työelämän ja oman alan työn aloittaminen on ollut melko rankkaa. Odotinkin, että se olisi suurin piirtein tällaista, mutta luulin silti, että se ei vaikuttaisi minuun niin kokonaisvaltaisesti. Vapaa-ajan häilyvä viiva tuntuu välillä (lue: melko usein) katoavan kiireen alle. En siis ole ehtinyt ajatella joululaulujen soittolistaa, joulukortteja tai lahjoja tai lukea tilaamiani joululehtiä ja suunnitella menua, vaikka edellä mainitut asiat kuuluvat yleensä jouluvalmisteluihin hyvissä ajoin. Tuntuu, että tulen olemaan myöhässä siinä vaiheessa kun loma alkaa, ja yhtäkkiä vain huomaan, että on jouluaatto.
Anteeksi Joulu, etten odota sinua tänä vuonna yhtä paljon kuin viime vuonna, ja sitä edellisenä ja sitä edellisenä. Ehkäpä ensi vuonna on toisenlaiset odotuksen tunnelmat.
Olen miettinyt, olisko parempi vain kertoa vanhemmille ennen joulua, että olisi yksi juttu. Vai ehkäpä vain juoda punaviiniä jo siinä vaiheessa, kun aattoillan jouluruokaa vasta tehdään. Ettei jäisi epäselväksi, että jouluruuan kanssa aiotaan juoda viiniä tänäkin jouluna. Turha kuvitellakaan muuta, läskiä se vain on.
En ole vielä myöskään ehtinyt oikein valmistella joulua ajatuksissanikaan, sillä aikuisten oikean työelämän ja oman alan työn aloittaminen on ollut melko rankkaa. Odotinkin, että se olisi suurin piirtein tällaista, mutta luulin silti, että se ei vaikuttaisi minuun niin kokonaisvaltaisesti. Vapaa-ajan häilyvä viiva tuntuu välillä (lue: melko usein) katoavan kiireen alle. En siis ole ehtinyt ajatella joululaulujen soittolistaa, joulukortteja tai lahjoja tai lukea tilaamiani joululehtiä ja suunnitella menua, vaikka edellä mainitut asiat kuuluvat yleensä jouluvalmisteluihin hyvissä ajoin. Tuntuu, että tulen olemaan myöhässä siinä vaiheessa kun loma alkaa, ja yhtäkkiä vain huomaan, että on jouluaatto.
Anteeksi Joulu, etten odota sinua tänä vuonna yhtä paljon kuin viime vuonna, ja sitä edellisenä ja sitä edellisenä. Ehkäpä ensi vuonna on toisenlaiset odotuksen tunnelmat.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti