Se meni jo

Oho, positiivisuuden aalto hävisi varmaankin lumimrskyn mukana. Luvassa voimistuvaa valitustuulta.

Täällä odotetaan taas. Kuukautisia, tai ehkä minun kohdallani paremminkin neljännesvuotisia tai joka-toinen-kuukautisia. Kun ne alkavat kunnolla, aloitan pillerit, jotka ehkä mahdollistavat ovulaation, tai sitten eivät. Erinäisistä syistä toiveet eivät ole kovin korkealla. Tämä on vain lapsettomuusharrastuksen väliajan toimintaa, että on jotakin odottamista sillä aikaa, kun odotellaan sitä suurta näytäntöä eli että lähete julkiselle puolelle on perillä ja on meidän vuoromme. Jos tässä olisi jokin reilu vuorolappusysteemi, meillä olisi jo vauva, tai ainakin olisin raskaana. Mutta ei tässä mitään vuoroja tunneta. Me olemme vuorolappu kourassa toisenlaisessa jonossa. Lapsettomien jonossa. 

En huomannut kysyä, kauan ensimmäistä aikaa täytyy suunnilleen odottaa, joten ehkä olisi vain parasta kuvitella mielessään jokin pitkältä tuntuva aikaväli, niin ei ainakaan kävisi olo kärsimättömäksi tai pettyisi. Ehkä hajoan odottamiseen joka tapauksessa, mutta ainakin alussa olisi suotavaa vain kärsivällisesti odottaa, kun ei muutakaan voi.