maanantai 1. marraskuuta 2010

Joskus

Joskus tulee sellainen olo, että rakastaa lasta niin paljon, että alkaa pelottaa.

Aivan kuin sydän ei mahtuisi rinnan alle.

Tai päässä tulvahtaisi onnen aalto hävittäen ympäriltään kaiken muun maailman.

Toivoisi, että voisi suojella kaikelta pahalta, vaikka tietää, että se on mahdotonta. 

Tuntuu, että ymmärrän yhä paremmin niitä vapaaehtoisesti lapsettomia, jotka eivät halua lapsia siitä syystä, että eivät halua valtavaa ja jatkuvaa huolta lapsesta ja että maailma tuntuu yhä julmemmalta paikalta kaikkine uhkineen. 

Ja tämä on kuitenkin sitä, mitä halusin ja haluan.

Ei kommentteja: