Jälleen kerran voin todeta, että kaveripiirissämme ei todellakaan ole ketään, jolla voisi olla pienintäkään aavistusta, mitä käymme läpi.
Yksi arvioi meidät ihan tosi aikuisiksi, koska olemme naimisissa, kädessä maisterin paperit, töissä. Että mitä vielä. Niin no mitäpä siihen voi sanoa. Mumista jotakin vuokralla asumisesta ikään kuin vastalauseena sille, että ei tässä ihan vielä olla asuntovelallisia ja hiekkalaatikkoa pihalle rakentamassa.
Toinen tyyppi kertoi yhteisen kaverin tulevasta perheenlisäyksestä, ja samalla heitti oletuksen, onkohan meillekin jo tulossa. En kai voi suoraan syyttää kaveria putkiajattelusta, sillä tämähän järjestys varmasti kuuluisi perinteiseen kaavaan, jossa lasta aletaan odottaa heti valmistumisen ja häiden jälkeen. Koska olin juonut pari lasia viiniä ja olin hyvillä mielin menossa kaupungille viettämään iltaa, tyydyin vain spontaanisti toteamaan, että ei kannata hengitystään pidätellä. Ja jos olisikin vauva tulossa, niin tuskin sitä lapsiparkaa alkoholilla myrkyttäisin.
(Miten ne viinilasit oikein jäivät huomaamatta tältä tyypiltä? Vatsantuijottelunestämisiskeinoni numero yksi ei siis toimikaan aina!)
Itsehillinnästä voisin antaa itselleni arvosanan 8+.
Tällä kertaa.
Tekstit
6 kommenttia:
Onkohan se niin, että jos kaveripiirissä ei perheellisiä vielä ole, vielä huonommin osataan kuvitella, että asiassa voi olla ongelmia. Ja että vielä huonommin osataan tukea. Noh, mene ja tiedä. Jotkut osaa tukea ja jotkut ei, lieneekö siinä sitten mitään merkitystä onko perhettä vai ei. (tähänhän tuli melkein runonpätkä iloksesi)
No juu, loukkaantuako siitä kun joku toteaa aikuiseksi vai siitä kun joku toteaa ettei me miehen kanssa vielä sellaisia olla... kun ei ole lasta. Ollaan yli kolmekymppisiä, lapsia siis ihan kai sanojan mielestä.
Sydänjää,
Meidän lähikaveripiirissä ei lapsellisia ole juurikaan, ja monella lapset olisivat lähes kauhistus nyt. Yleinen käsitys myös on, että voi itse päättää, koska tekee lapset, suosittu ajoitus on ennen kuin on 35-vuotias. Siihen on siis vielä jonkin verran aikaa. En usko, että kukaan näistä voi edes kuvitella, että meillä (tai ehkä kenelläkään ihmisellä maailmassa) olisi vaikeuksia lisääntyä haluamanaan ajankohtana - ja meille se ajankohta olisi nyt.
Kiitos runosta ;)
Anonyymi,
En siis ole mitenkään loukkaantunut, jos meidät ajatellaan aikuisiksi :) Mutta ihmettelen putkiajattelua, jossa asiat tapahtuvat järjestyksessä ja niihin voi vaikuttaa - koska ei kaikkiin vain voi.
Ja tuo on kyllä kummallista, miten jotkut ihmiset kuvittelevat lapsen/synnyttämisen sellaiseksi asiaksi, jota ilman ei ole Nainen/Aikuinen/Perhe.
Onpas :)
Tupsahdin blogiisi ensimmäistä kertaa. Paljon mielenkiintoista ja opettavaista tekstiä...täytyy palata lueskelemaan myöhemmin ajan kanssa. Aihe minulle kaukainen, tai niin ainakin luulen..?
Unelmia syksyn pimeisiin iltoihin!!
Meillä on ihan samankaltainen ystäväpiiri. Pääosin kenelläkään ei ole lapsia (meidän lisäksi), ja olen omassa blogissani aika ajoin avautunutkin siitä miten tahattomasti he osaavatkaan osua kipeään paikkaan, kun eivät kerta kaikkiaan ymmärrä mitään tietyistä asioista. Mutta miten siitä kertoakaan heille.
Toisaalta sekin on aika rankkaa, kun kaikilla muilla kaveripiirissä on jo lapsia, yksi tai useampi. Yhteisissä tapaamisissa ulkopuolisuuden tunne on aika musertava. Lapset ovat pääasiallinen puheenaihe, minkä toki ymmärrän, mutta miten siinä sitten ottaa puheeksi oma lapsettomuus.. Myös muiden iloisten perhetapahtumien ja lasten synttäreiden ym. huomioiminen tuntuu välillä aika vaikealta, kun oma syli on tyhjä.
Lähetä kommentti