Häät saavat ihmiset jotenkin avaamaan sanaista arkkuaan, sillä olen sekä kuullut ja lukenut viime aikoina ennätysmäisen määrän vauvanteosta. Voisin myös kirjoittaa melkein identtisen kirjoituksen, sillä taas terassilla kuulin vauvojen tekemisestä. Tyyppi oli eri, mutta ala sama kuin edellisellä perhesuunnitteluvalistajalla. Ja käytössä oleva verbi oli tällä kertaa tehdä.
En vain ymmärrä, mikä tilanne olisikaan sellainen, että mielellään avautuisi omasta perhesuunnittelustaan kaverille, jota ei ole nähnyt pitkään aikaan. Ainakaan kysymyksestä ärsyyntymättä.
Aluksi haaveilin, että vauvanteko on meidän oma salaisuus. En olisi kertonut sitä mistään hinnasta kenellekään, miehen kanssa vain olisimme salaisuuttamme vaalineet, kunnes salaisuus saisi vatsan kasvamaan ja ajan olevan sopiva kertomiselle.
Nyt vauvantekokysymykset saavat ärsyyntymään, koska se ei ole mikään itsestäänselvä asia. Tämä projekti vaatii kärsivällisyyttä, aikaa ja rahaa enemmän kuin olisin uskonut. Lapsettomuus saa myös minut tuntemaan huonommaksi ja pahemmaksi ihmiseksi mitä ehkä, ja toivottavasti, olenkaan.
Ja voin vain kuvitella, kuinka kysymykset ärsyttävät, jos tuloksellinen vauvanteko ei kiinnosta ollenkaan.
En enää muista, miten selvisin tästä tilanteesta. Ehkä vain kallistin siiderituoppiani ja mutisin jotain epämääräistä. Samalla sain tietää parin tyypin omasta perhesuunnittelusta. Että oikein kaksi kuukautta on jo odoteltu, miksei tässä olla jo raskaana.
Niinpä.
Oikein kaksi kuukautta.
Toivotan onnea ja kärsivällisyyttä ja siirryn hetkeksi luolaan nuolemaan omia haavojani ennen kuin alan miettiä tämän projektin kaksivuotissynttäriä.
Paska kakku.
Tekstit
5 kommenttia:
Niinpä, tänään on 2-vuotis hääpäivä ja pian se sitten koittaa se 2 vuotta ilman minkään näköistä vauvaa! On tämä niin turhauttavaa! Voimia sinne.
"Tehdä"-sana on kuin punainen vaate minulle. Mikään, ei mikään, nosta verenpainetta niin kuin puhe lasten "tekemisestä". Ihan kuin jostain voisi ottaa rakennnuspalikat ja alkaa koota mieleistään lasta pala palalta ja tsadaa... Valmis! Me teimme sen.
Ja kun tulee puhe lapsista, saako lapseton alkaa kertomaan lapsettomuudestaan, tutkimuksistaan ja hoidoistaan samalla kun muut puhuvat vauvoistaan, vaipoistaan ja purkkiruuistaan. Lapsettomuus on minun lapseni...
Moni kakku päältä kaunis jne....
Voimia Nuuti!
Tuo Annan ehdotus olisikin aivan mahtava: kun naiset kerääntyisivät yhteen alkaisikin vertailu siitä millaisia lääkecocktaileja kukin nappaa, mihin aikaan pistetään ja miltä tuntuu ja miltä missäkin vaiheessa sisuskalut näyttää, kun "saa" käydä niitä kuukausittain ultrailemassa. Jes.
Pääsisi kerrankin kertomaan, että näin niitä vauvoja "tehdään". Tai ehkä oikea verbi olisikin "teetetään", kun lääkärin koko repertuaari on käytössä. Hahhaa.
-Annis-
Oon joskus aikaisemminkin pohtinut, mikä olisi sopiva verbi tähän lasten hankkimiseen/tekemiseen/yrittämiseen/saamiseen. Kyllä tämä toisaalta kohta taas tekemiseltä tuntuu, kun piikittää mahanahkaan ja käy ultrassa työaikana. Stressikerroin nousee jo pelkästä ajatuksesta korkeammaksi kuin työstressikerroin...
Olet kyllä oikeassa Nuuti, tekemiseltä tämä välillä tuntuu. Ehkä se ei olekaan se mitä termiä uteliaat ihmiset käyttävät vaan se, että ylipäänsä utelevat asioista jotka eivät heille kuulu.
"Koskas teette lapsia"-kysymys voisi olla verrattavissa kysymykseen "Koskas te voitatte lotossa"...
Lähetä kommentti