Olisit onnellinen

Eräänä valoisana kesäyönä hämärässä pubissa viinilasin äärellä jouduin osalliseksi keskustelua, jonka aiheena oli, valitammeko turhaan. Kanssakeskustelijan mielestä tulisi lopettaa kaikenlainen valittaminen, onhan meillä katto pään päällä, rahaa ostaa ruokaa, hyvä tai ainakin kohtuullinen korvaus työstä, loma ja aikaa ja rahaa siihen, että voi istua hämärässä pubissa ja siemailla olutta kaikessa rauhassa, kun taustalla soi live-musiikki.

Että olisit onnellinen.

Olenhan minä. Eihän tässä maailmassa ole mitään itsestäänselvää, voisin olla koditon alkoholisti tai masentunut korkeakoulutettu työtön. Voisin olla köyhä afrikkalainen, orpo kiinalainen tai burn outista kärsivä japanilainen. Mutta kun en ole. 

Olen lapseton. Ja se valitettavasti vaikuttaa minuun enemmän kuin paljon. En valita* työstä siksi, että kokisin suuria paineita suorittamisesta tai työ olisi tylsää tai kauheaa. Valitan siksi, että en tiedä, miten tulevana syksynä onnistun luovimaan lapsettomuushoitojen viidakossa. En valita rahasta siksi, että haluaisin järjestää hulppeat häät tai ostaa kaikenlaista kivaa tai matkustaa ulkomaille. Valitan siksi, että en oikeasti tiedä, mistä hoitoihin riittää rahat, jos päättää maksavansa siitä, ettei tarvitse odottaa ja siirtyy suosiolla yksityiselle, kun julkisella ei näytä tapahtuvan mitään. Näitä jälkimmäisiä ei vain sanota ääneen. 

En ehkä puhu samaa kieltä muiden kanssa, joten on vaikeaa tehdä itsensä ymmärretyksi vain niillä sanoilla, jotka ovat yhteisiä ja molemmat tuntevat. 

En siis risti käsiäni toivoakseni jääkaapissa olevan vastaisuudessakin ruokaa, enkä säteile onnellisuutta siellä hämyisessä pubissa ja hehkuta kesää ja lomaa. Jos ristin käteni, toivon vain selviäväni tästä.

Kuinka itsekäs voikaan olla, kun on kyllä tietoinen siitä, että kaikkialla maailmassa, tai edes Suomessa, perusfasiliteetit eivät ole kunnossa, elää itse hyväosaisena ja ainakin kohtuullisen onnekkaana, mutta on silti sitä mieltä, että jotakin puuttuu? Kun haluaa vain lapsen?

Voi, kaverini. Et tiedäkään, kuinka paljon olen tätä miettinyt. Että miten olisin onnellinen, jos en koskaan saa lapsia.

* verbi valittaa kuulostaa tässä yhteydessä liian voimakkaalta, sillä tarkoitan lähinnä vain joidenkin negatiivisten asioiden ilmaisemista puolitotisella äänellä, mitä lähes jokainen joskus harrastaa, en jatkuvaa valitusten valivalivali- virtaa.