lauantai 14. helmikuuta 2009

Vanhalle ystävälleni

Hyvää ystävänpäivää sinulle, vanha ystäväni. Ja anteeksi, että en ole aina sellainen ystävä kuin tahtoisin olla. 

Viime vuonna valmistuin ja aloitin työt toisella paikkakunnalla, ja sinä opiskelit ulkomailla. Et ehkä ole aivan samanlainen, kun tulit takaisin, mutta itsekin ulkomailla olleena tiedän sen muuttavan ainakin vähän. Nyt sinäkin olet oman alasi töissä. Olemme molemmat kiireisiä, eikä aikaa ole kuin ennen. Ehkä silloin ennen vuorokaudessa oli enemmän kuin 24 tuntia? Olet monessa mukana, järjestelmällinen, luotettava ja ehkä organisointitaitoisin ihminen, jonka tiedän. Olet nauravainen, hassu ja ihana.

Ehkä olet huomannut, että minulla on vähän murheita. Sellaista epävarmuutta ja pelkoa, jota en ole aikaisemmin kokenut, onhan elämäni tähän asti soljunut mukavasti ja olen ollut onnekaskin. En voi kertoa sinulle, että me olemme lähes viimeiset 1,5 vuotta yrittäneet, toivoneet ja yrittäneet lasta. Jos kertoisin, sinä ehkä myös huomaisit, että itselläsi voisi myös olla aika toteuttaa vauvahaaveet. Onnistuisitte varmasti heti, ja organisointitaidoillasi suunnittelisit vauvalle myös hyvän välin syntyä, ettei siitä ainakaan olisi haittaa urakehityksellesi. Onnistumisprosenttia nostaisi myös se kertomasi tosiseikka, että sukusi on erittäin hedelmällistä väkeä. Kaikki raskautuvat heti, kun vain vilkaisevat miestään. Puhuit eilenkin puhelimessa lapsien tekemisestä.

Jos tulisit nyt raskaaksi, en jaksaisi nähdä sinua. Tuntisin oloni maailman inhottavimmaksi, kylmimmäksi ja huonoimmaksi ystäväksi, kun en osaisi ilota onnestanne. Tiedän, että hehkuttaisit olotilaasi. Kerrot jo nyt paljon siskosi lapsista, jotka toki ovat sinulle tärkeitä. Mutta minua ärsyttää, että hekin saivat uuden lapsen, vaikka siskosi hoitaa lapset yksin, kun hänen miehensä juoksee ties missä. Huomaatkohan, että hiljaisuudella yritän sanoa, että en halua kuulla enempää uudesta vauvasta?

Välillä minusta tuntuu, että käperryn liiaksi tähän omaan maailmaani, joka pyörii kuukautiskiertoni mukaan. Nyt vihdoin pääsimme ensikäynnille lapsettomuuspoliklinikalle, ja ehkä jopa oikeisiin hoitoihin tänä keväänä. Kerron sinulle ehkä myöhemmin tästä kaikesta, jos tähän tarinaan tulee onnellinen loppu eli uuden alku. Siihen asti erkanemme mahdollisesti hetkeksi, mutta lupaan tulla kuitenkin takaisin. Toivottavasti vielä kelpaan.

Hyvää ystävänpäivää,
toivoo nuuti  

Ei kommentteja: