Juhlien problematiikkaa

Satuin huomaamaan mielenkiintoisen keskustelun Äitiyspakkaus-blogissa aiheesta voiko jättää lapset kutsumatta esim. häihin tai kutsua juhliin lapsiperheet eri aikaan kuin lapsettomat. 

Itse en vielä omista häistä osaa sanoa kuin että jos tällä hetkellä kuvittelen meneväni lähitulevaisuudessa naimisiin, en luultavasti kutsuisi juhliin lapsia. Haluaisin juhlia aikuisten kesken muutamastakin syystä. Mielestäni juhlien tunnelma on hieman eri, jos mukana on lapsia, ja tällä en siis tarkoita sitä, että lapset mitenkään pilaisivat juhlat, vaan että molempi parempi, mutta tässä elämäntilanteessa valitsisin aikuisten juhlat, ja ymmärrän niitä, jotka siihen syystä tai toisesta päätyvät. Käytännön syinä varmasti olisi yleensäkin pieni budjetti ja pienet häät, jonne ei yleensäkään kutsuttaisi kuin joitakin. Uskon, että kun juhlia järjestää, ei halua yleensäkään aiheuttaa kenellekään mielipahaa, ja on kovin harmillista, jos näin käy.

Kirjoituksessa ja kommenteissa mielenkiintoista oli myös argumentointi sen puolesta, kuinka harmillista on, jos ei pääse lapsettomien juhliin näyttämään lastansa, kun joko lasta ei kutsuta tai sitten aika lapsiperheille on eri. Tässä varmasti on juuri se kuilu, joka minua näin lapsettomana ihmetyttää vanhemmuudessa. Että se oma rakas ja maailman ihanin lapsi ja sen tekemiset olisivat maailman kiinnostavinta myös muiden mielestä, tilanteessa kuin tilanteessa, vaikkapa juuri toisten häissä. Totta kai elämässä pinnalla olevat asiat tulevat usein esiin keskusteluissa (graduntekijänä tunnen syyllisyyttä juuri tästä) ja kyllä minua kiinnostaa kuulla myös lapsiperheiden elämästä, mutta on silti paikkoja ja tilanteita, jossa lapsi-shown voi mielestäni jättää vähemmälle.

Me olemme juhlia järjestäessä kutsuneet joskus lapsiperheet aikaisemmin, ja olen ajatellut sen olevan lähinnä positiivista diskriminointia. Jos juhlissa esimerkiksi juodaan enemmän alkoholia, on mielestäni jopa kohteliasta valaista juhlien luonnetta. (Ensimmäisenä saapumisessa on muuten sekin etu, että saa korkata aivan ensin kakut ja muut herkut.)

Kutsutaanhan joihinkin tilaisuuksiin vaikkapa sukulaiset ja vanhukset eri päivänä tai eri paikkaan kuin kaverit juuri juhlan luonteesta johtuen. En usko vanhusten kuitenkaan kokevan itseään silloin syrjityiksi, vaikka niin mielellään ehkä olisivat esitelleet lonkkavaivaansa myös nuoremmalle sukupolvelle, jotta hekin tietäisivät, mitä odottaa sitten kun kaupasta pitää ostaa Tenaa virtsankarkailuun ja aamulla ensimmäisenä lukee kuolinilmoitukset, joista bongailee tuttujaan. 

Jos ihmiset ymmärtäisivät paremmin toisiaan, maailmassa ei varmaankaan olisi ongelmia niin paljon. 
Juhannusiloa ja juhlamieltä kesäjuhliin!

Eilen - eräänä kesäpäivänä

Yliopiston kirjaston hyllyjen välissä, siellä jossain tutkimuskirjallisuutta etsimässä, se ajatus vain tuli, tuosta vain. Että inhoan tätä vartaloa, kun se ei vain toimi kuin pitäisi, elä samaa kalenteria kuin minä. Pari kirjaa sain lainattua ja katosin kaatosateeseen, taivas oli synkkä kuin mikä.

Tämän kuukauden terolut-kuuri on ohi ja kuukautiset ovat alkaneet, tai sitten ei, riippuu vähän, voiko kovin niukkaa vuotoa laskea kp 1:ksi vai ei. Ihan sama loppujen lopuksi, ei se mitään muuta, eletäänkö tässä kuukautiskalenterissani päivä edellä tai jäljessä. 

Toivon, toivon, että tämä ajatus epänaiseudesta jättää minut, onhan paljon helpompaa, kun pitää siitä, joka peilistä joka päivä tuijottaa takaisin. 

Ulkona satoi yhä vettä, sisälläkin melkein tuntui pimeältä, kun illalla avasin lainaamani opuksen.
Sateen jälkeen, sateen jälkeen.

Lisääntymisen hi-tech

Edellisen kirjoitukseni kommentteihin sain vinkin Clearbluen digitaalisesta ovulaatiotestistä, josta lueskelinkin kyseisen firman kotisivuilta faktoja. Digitaalisen testin luvataan näyttävän tuloksen niin selvästi, että hölmömpikin tajuaa, että se joko tarkoittaa hedelmällisintä aikaa kuukaudesta tai sitten ei. Paitsi jos tulee virheilmoitus. 

Tuotetietojen jälkeen sivuilla todetaan vielä yksikantaisesti seuraavaa:
Loppu on kiinni sinusta ja kumppanistasi. 

Jep, näinhän se kai on, jos ajatellaan asiaa solutasolla, miten munasoluni irtoaisi ja kohtaisi matkalla mieheni siittiön, muodostuisi tsygootiksi, joka jakautuisi uusiksi ja uusiksi soluiksi, kiinnittyisi kohtuun kasvamaan ja vielä jatkaisikin kasvuaan ihmiseksi asti. Minun ja mieheni solut, sehän on siis näin ajatellen kiinni minusta ja miehestäni tämä juttu. Mutta kun. Jokseenkin häiritsevää tuossa mainossloganissa on kuitenkin juuri tuo, että asia olisi kiinni minusta ja kumppanistani. Tulee sellainen vaikutelma, kuin solujen irtoaminen ja yhtyminen olisi meidän päätettävissä ja hallittavissa aktiivisella tasolla. Ja vaikka kuinka haluaisin olla raskaana, en sitä ole, vaikka "loppu on kiinni minusta ja kumppanistani" – siis ainakin jos käyttäisin kyseisiä hi-tech –tuotteita. 

Googlettelin myös näiden digiajan ovulaatiotestien hintaa, ja eiväthän ne mitään edullisimpia olleet. No juu, ei testeihin tuhlatut eurot sitten harmittaisi, jos tulisi raskaaksi, mutta kun tällä kierrolla saisin ostaa testejä omaisuudella, että tulisi testailtua tarpeeksi paljon, ja siitäkään ei välttämättä tulisi kuitenkaan yhtään mitään tulosta, kun käsittääkseni testit osoittavat vain hormonin huipun, mutta eivät tietenkään sitä, irtoaako munasolu. Joten mitä mahdollinen plussa ovulaatiotestissä muuttaisi? En kuitenkaan usko, että ajoitus olisi syy siihen, miksi tähän mennessä ei ole onnistanut tässä raskaushankkeessa. En siis sortunut tilaamaan näitä(kin) testejä nettiputiikista, kun en ole tällä hetkellä yhtään testaamisintoinen. Säästyypähän nekin rahat toistaiseksi, ellen sitten shoppaile niillä jotakin kivaa, josta jäisi muutakin vastinetta käteen kuin roskiin menevä tikku ja mahdollinen tieto siitä, että nyt ehkä voisi olla hormonia tarpeeksi, jotta ovulaatio ehkä voisi tapahtua, jolloin ehkä voisi tulla raskaaksi. Tosin olisihan sellainenkin ajatus toisaalta ihan kiva, että tulisi ehkä taas toiveikas olo.

Pitäisiköhän sittenkin harkita asiaa?

Testin testaaminen

Jokunen aika sitten päätin ennakoida tulevaa aikaa ja tilata kaappiin raskaustestejä, kun edellinen varasto pääsi loppumaan. Samalla tuli ostettua ovulaatiotestejä, vaikka niistä pyhästi ajattelinkin pysyä erossa. No sanani syön ja niin edelleen.

Tässäkin testaamisessa olen vielä amatööri-tasoa, sillä käytin tikuista vain kaksi, joihin tuli hyvin haalea, lähes olematon viiva, joka siis tulkitaan negatiivisesti. Kolmantena testauspäivänä unohdin asian, ja sitten se vain jäi. Jokseenkin hämäävää on yrittää ajoittaa testaaaminen oikein, kun ohjeiden mukaan aamu ei ole hyvä, päivällä töissä en todellakaan ala leikkimään tikuilla, ja sitten illalla kotiin tullessa olen jo unohtanut asian ja niin potentiaalinen testaamisaines onkin jo menetetty. Toinen hämäävä seikka ajoituksen lisäksi on ohjeissa oleva lämpötilasuositus. Siis häh, pitäisikö wc oikeasti muuntaa joksikin testaamislaboratorioksi, jossa virtsa haalenisi kupissa optimaalisen lämpöiseksi? Miehellä varmaan silmät pyörähtäisi päästä, jos huutelisin hänelle, että "mulla on testi kesken, varo jos meet vessaan!" 

Ehkä yritän seuraavassa kierrossa enemmän vakavissaan toteuttaa mahdollista laborantin sivu-uraani, kun tässä kierrossa se meni lähinnä hämmentymisen puolelle.

Ei vielä mikään

Minulla on olevinaan niin kovin kiire, mutta ainakin on sellainen olo, että olisin tärkeä. Tässä kiireen keskellä olen jo ihan unohtanut vapun negatiivisen raskaustestin ja toukokuun alun, ja yhtäkkiä on taas kuukausi puolessa välissä. Uusi kiertokin on jo alkanut, kiitos terolut-pillereiden, joita ilman mitään ei näytä tapahtuvan. Epäsäännöllinen ja pitkä kierto (tai joskus lyhyt, mutta poikkeus vahvistaa säännön?) tappaa toivekkuuden, ja haaveilenkin ajasta, jolloin haaveilin.

Kun haaveilin, toivoin salaa olevani raskaana tänä vuonna äitienpäivänä. Olisi ihanaa saada juhlia ensi vuonna samaan aikaan, joko vauva sylissä tai kohdussa kasvamassa, mutta ajatus tuntuu kaukaiselta, samoin kuin se, että olisin virallisesti lapseton. Minä en ole vielä mikään, en äiti enkä lapseton. 

Ei mikään -ajatuksissani olen lukenut artikkeleita sekä lapsettomuudesta että äitiyden onnesta (esimerkiksi opiskelijaäidistä, joka vakuutti opiskeluajan olevan sopiva aika lapsen hankinnalle ja että äitiys on niin rauhoittanut elämää ja tehnyt siitä kokonaisen). Mielestäni on hienoa, että kaiken äitiys-hehkutuksen keskellä muistetaan myös niitä, jotka eivät lasta syystä tai toisesta ole saaneet. Lapsettomien lauantaina paistoi aurinko, joten kävelimme miehen kanssa kaikessa rauhassa kaupungilla, söimme jäätelöä ja tuhlasimme luvattoman paljon rahaa kaikenlaiseen, mitä vain teki mieli ostaa. Oli ihan hyvä ja kaunis päivä. 

Äitienpäivä tuntui tänäkin vuonna olevan sellainen päivä, jolloin kaikki ovat perheensä parissa, joten tunsin oloni hieman surkeaksi, sillä meidän molempien vanhemmat asuvat niin kaukana, että emme voi käydä heidän luonaan varta vasten juuri äitienpäivänä. Perheelliset ystävät taas muistivat mainita jo edellisenä päivänä, että eivät tule ainakaan sunnuntaina käymään, koska on äitienpäivä. Olimme siis kahdestaan, loppujen lopuksi melkein kuin unohtaneina, että päivä on Niin Tärkeä Päivä, että kassakoneet ovat kilisseet jo viikkoja aikaisemmin äideille onnea toivottaen.

Ensi vuonna seuraava toukokuun tilannekatsaus.

Alkoholista asiaa

Viime aikoina on ollut jonkin verran alkoholillisia illanviettoja, ja negatiivisiä raskaustestejä olen tehnyt samassa tahdissa. Järjestyksessään kolmas negatiivinen raskaustesti tähän kiertoon on siis tehty, ja tekisi mieli sanoa itselleen, että usko jo. Tästä voisi muuten melkein tehdä taulukot, joista selviäisiä juhlien ja turhien raskaustestien välinen korrelaatio!

Edellisen kirjoituksen kysymykseen Kauankohan tässä taas pitää odotella seuraavaa negatiivista raskaustestiä? voisin siis nyt vastata, että ei kovin kauaa, vain siihen asti, kun on tiedossa seuraavat juhlat tai illanvietto. Nyt kun vappu on tulossa ja kuohuvaa jo valmiiksi kaapissa, niin silloin on ehkä seuraava tikkuunpissaamispäivä. 

Alkoholi on ilmeisesti asia, josta äidit, odottavat äidit ja haaveilijat ovat montaa mieltä. Yhtä mieltä kaikki varmasti ovat siitä, että se on haitallista sikiölle, mutta se vaihtelee, kuinka tulkitsee tiedon käytännössä. Jotkut eivät pidä pahana lasillista tai pientä tilkkaa viiniä, kun taas toiset eivät maista ollenkaan alkoholia raskausaikana. Voisin kuvitella, että nämäkin asiat ovat erinomaisia aiheita syyllistää muita (toki erikseen ovat päihdeäidit, jotka eivät hallitse tilannetta).

Olenkin pohtinut, olenko ennemminkin vapaamielinen vai neuroottinen alkoholin käytöstä näin yritysaikana? Keskustelupalstoja lukiessani olen huomannut, että jotkut vauvakuumeiset välttävät alkoholia kierron loppupuolella, mihin en itse ole tarkoituksellisesti ryhtynyt. Vaikka tämän kirjoituksen perusteella voisi kuvitella, että joka viikolle olisi juhlia, niin täytyy huomauttaa, että tämä on hyvin poikkeuksellista, ja voi olla kuukausia, jolloin en juo yhtään mitään alkoholillista. Nyt kun kuitenkin on ollut juhlia, olen tehnyt raskaustestejäkin, jotta voin juoda siiderin tai kaksi ilman pelkoa siitä, että voisin sillä ehkä pilata jonkun elämän alun. Vaikka ilmeisestikään mitään ei voi vahingittaa ennen kuin tietää olevansa raskaana (tosin epäsäännöllinen kierto aiheuttaa tähänkin omat pulmansa).

Ei siis mitään uutta auringon alla. Olen jokseenkin varma, että saan juoda vappukuohuvaa ensi viikolla, vaikka kovasti toivoisin, että täytyisi etsiä lasiin alkoholiton versio.